Annin, Nikon ja Ellan mukana pääset viettämään jännittävää kesälomapäivää. Ystävykset innostuvat auttamaan naapureita, mutta kaikki ei sujukaan ilman yllätyksiä.
Keitä ovat Herra Harmaa, Kukkarouva ja Kaksosmummot? Mikä saa kolmikon jatkamaan rohkeasti huolestuttavassa tilanteessa? Tämän ja paljon muuta saat tietää, kun luet kirjan tai kuuntelet sen vaikkapa iltasatuna.
Tarinan kieli on rakenteiltaan helppoa, ja tekstin tukena on eloisa ja oivaltava kuvitus. Kirja tukee lukutaidon oppimista ja sopii hyvin myös S2-opetuksen ja varhaiskasvatuksen tarpeisiin.
Käyttäjien kommentteja:
”Kirjassa on selkeä ja sujuvasti etenevä juoni sekä konkreettiset teemat. Aihealueet ovat lapsille tuttuja ja heijastelevat luontevasti suomalaista arkielämää.
Yksityiskohtainen kuvitus tukee tekstiä hyvin. Ääneen luetun tarinan juonta pystyy seuraamaan kuvia katsomalla, ja opettajan on helppo käydä läpi tekstin sanastoa kuvien avulla.
Vaikka kieli on rakenteeltaan yksinkertaista, sanasto on monipuolista. Sanat kertautuvat tekstissä ja saavat synonyymeja. Jokaisen luvun lopussa on kuvasanasto, jonka avulla lukija voi varmistaa, että on ymmärtänyt avainkäsitteet. Kieli on suhteellisen helppotulkintaista, mutta tarinassa on haastetta ja mielenkiintoa myös edistyneemmille S2-oppilaille.”
Maija Pelkonen, luokanopettaja, S2-opettaja
”Luin kirjan esikoululaisille. Kirja oli helppo lukea ääneen, ja se salli lukijan eläytyä tavalla, joka varmaan helpotti ymmärtämistä. Ääneen lukeminen yleensäkin auttaa kuulijaa kuvittelemaan asioita mielessään, lisää hänen sanavarastoaan ja edistää käsitteiden ymmärtämistä sekä antaa kokemuksen läheisyydestä ja mahdollisuuden keskustella tunteista. Lisäksi ääneen lukeminen lisää lapsen keskustelutaitoja ja vahvistaa myöhempiä oppimisen taitoja.
Esikoululaiset jaksoivat kuunnella tarinan helposti yhden lepohetken aikana. Lukemisen jälkeen katselimme kirjan kuvia, joiden pohjalta syntyi aktiivista keskustelua: lapsen tunnistivat kuulemansa perusteella kuvista useita kirjan hahmoja. Erityisesti Herra Harmaa oli jäänyt heidän mieleensä, ja nimi viritti pohdintaa alkuäänteistä. Lapset alkoivat miettiä, voisiko Herra Harmaan kaveri olla Rouva Ruskea. Myös riimittelevät nimet Hilja, Milja, Silja ja Vilja olivat jääneet lasten mieleen. Kuuntelukokemuksen pohjalta lapset innostuivat kirjoittamaan, sanelemaan ja kuvittamaan omia tarinoitaan.”
Eeva Koskela, varhaiskasvatuksen erityisopettaja
”Pidin siitä, että kirjassa on selkeä, tapahtumasta toiseen etenevä narratiivi, ei pitkiä kuvauksia eikä käsitteellisiä pohdintoja, jotka yleensä puuduttavat tai ovat liian vaikeita ainakin erityisoppilaille. Minua erityisesti viehätti virkerakenteiden yksinkertaisuus: pääsanojen edessä ei ole nominaalirakenteita, eikä tekstissä ole lauseenvastikkeita tai mutkikkaita sivulauseita. Tällainen rakenne motivoi lukijaa, joka vasta opettelee lukemista tai jonka sanavarasto on vielä suppea. Tekstin lyhyiden ja selkeiden kappaleiden avulla oli myös helppo havainnollistaa oppijoille kappalejaon merkitystä tarinan kirjoittamisessa.
Tunne- ja vuorovaikutustaitoja harjaannutetaan kirjassa luontevasti aistimusten, mielialojen ja erilaisten tunteiden kuvauksina. Tunteita ja tuntemuksia sanoitetaan lapselle ymmärrettävällä tavalla.
Tutustuimme tarinaan niin, että oppilaat lukivat tekstiä toisilleen pareittain yhden luvun verran kerrallaan. Kunkin lukuvuoron jälkeen, kuulijan roolissa ollut selitti omin sanoin, mitä oli kuullut tarinassa tapahtuneen. Tekstin selkeyden ansiosta tämä harjoitus oli aika helppo myös erityisoppilaille. Eräs oppija kysyikin, saisiko hän lukuläksyn tästä kirjasta oman lukukirjan sijasta.
Kunkin luvun lopussa on oivallinen kuvasanasto. Niiden avulla pelasimme sananselityspeliä, mikä oli oppilaiden mielestä hyvin hauskaa. Kirjan lukemisen jälkeen kukin oppilas sai kirjoittaa tarinaan oman lisäosan, jossa kertoi, kuinka hän kavereidensa kanssa auttaisi omia naapureitaan. Kuvaamataidon tunnilla jokainen kuvitti oman tekstinsä ja teki siihen vielä tekstin lukemista helpottavan kuvasanaston.”
Sanna Leinonen, luokanopettaja