Oili Sainilan Down Memory Lane: Collected Poems (Seutu 2021), jonka tulkitsi englanniksi FL, kääntäjä Sirkka-Liisa Leinonen, perustuu kirjailijan kahden aikaisemman runokirjan teksteihin. Käännöstyön pohjaksi Sainila kokosi, joiltain osin muokkasi sekä järjesteli suomenkielisen aineiston. Mukana on myös kaksi aiemmin julkaisematonta tekstiä.
Kansien kuvat ja neljä sisältöön sijoitettua kuvaa saatiin FT Erkki Alasaarelan nettikuvapankista. Kirjan taiton viimeisteli runoilija Jyrki Ihalainen.
Runojen puhuja vaeltaa suomalaisissa maisemissa 1960-luvulta nykyaikaan, lapsuudesta vanhuuteen. Hänen elämänvaiheensa ja kokemuksensa avaavat lukijalle näkymän jatkuvasti rakentuvaan ja muutoksille avoimeen mielenmaisemaan. Omaakuvaansa hän luonnehtii runossa Kartta ( Map):
“Valitse oikeat merkit
maisemastani
että ymmärrät sieluni värit:
Muheva multa, tien ruskea kaulus
ja kivet, peltojen kulmiin kasatut.
Karhunsammal, metsämättäälle kivunnut
kätkenyt aamutähden
ja mustikankukan.”
Oili Sainila’s Down Memory Lane: Collected Poems translated by Sirkka-Liisa Leinonen (Seutu 2021) includes poems from the author’s two previous collections. The speaker of the poems travels in Finnish landscapes from the 1960s until the present, from childhood to advanced age. Her life experiences conjure up a milieu where the reader can perceive the ever-developing, though still incomplete, landscape of her inner world.
“You should pick out the correct symbols
in the map of my landscape
to understand the colors of my soul.
Rich soil, the brown collar of the road,
and the rocks piled at field corners.
Haircap moss climbing on top of a hummock
shelters the morning star
and a blueberry flower.”
Sirkka-Liisa Leinonen
LYRIIKKA KÄÄNTÄJÄN KÄSISSÄ
Esitelmä Tampereen Kirjamessuilla Tampere-talossa 2021
Ks. runonäytteet luvusta Seutu Kustannus mukana tapahtumissa:
Kirjamessut/festarit 2021
RUNOJEN KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ
Runojen kääntäminen ei ole helppoa. Sanotaan myös, että runojen kääntäminen on mahdotonta. Lyhytkin runo voi olla aikamoinen paketti, jossa rakennusaineina ovat sanojen denotatiiviset ja konnotatiiviset merkitykset, intertekstuaaliset ja kulttuuriset alluusiot, symbolit, äännemaalailu, tavurakenne, rytmi, riimikin… Ja koska runo syntyy lopullisesti vasta lukijan mielessä, niin runon tulkintaan vaikuttaa myös lukijan tieto- ja kokemustausta.
Käännösprosessissa runo, joka on rakennettu lähdekielen resurssien avulla, tulee sanoitetuksi uudelleen toisen kielen resursseilla toista kulttuuria varten. Jotakin jää väistämättä puuttumaan.
Mutta runoja on käännetty kautta historian. Olemme varmaan kaikki lukeneet käännösrunoutta, nauttineet siitä ja oppineet jotain uutta. Myös epätäydellinen käännös voi ainakin raottaa lukijalle ovea toiseen kieleen ja kulttuuriin.
Runon syntyprosessi on intensiivinen ja intiimi tapahtuma. Runoilija on yksin omien ajatustensa ja hahmottumassa olevan runon kanssa. Kääntäjä sen sijaan ikään kuin istuu aidalla kahden maailman välissä, toinen jalka toisella ja toinen toisella puolella. Kääntäjä ajattelee lukijoita koko ajan, miettii, miten toiskielinen lukija mahtaa tekstin ymmärtää ja mitä hän voi saada siitä.
Kuten Oili puheenvuorossaan kertoi, meillä oli alussa mielessämme kohdelukijoina Pohjois-Amerikassa asuvat suomalaistaustaiset sukulaiset ja ystävät. Toki toivomme, että lukijoita löytyy muualtakin. Oli mielenkiintoista, että viime kesän Oulun alueen kotiseutumarkkinoilla myös muutama maahanmuuttaja innostui ostamaan kirjan.
Kun aloin tarkemmin miettiä muutamien jo kääntämieni runojen sisältöä lukijanäkökulmasta, listasin Oilin laatimasta runojensa koosteesta, jonka lähteinä olivat runokirjat Limmi ja Maisema on kirjoittanut minut, eräänlaisia ydin- tai avainkäsitteitä eli sanoja, jotka esiintyivät teksteissä useimmin. Tällaisen luettelon sain:
SANALUETTELO
Tämän perusteella näyttää siltä, että Oilin maiseman tärkeimpiä piirteitä ovat metsä, taivas, tuuli ja pellot. Lakeuden kasvatit varmaan tunnistavat nämä elementit.
Äkkiseltään tuntuisi, että nämä sanat ovat helposti käännettäviä ja helposti ymmärrettäviä myös muilla kielillä juuri siksi, että ne kuvaavat aistein havaittavaa fyysistä todellisuutta. Niin periaatteessa onkin. Mutta nimenomaan kääntämisen kannalta huomasin, että runot kuitenkin avaavat näitä käsitteitä uudella ja tuoreella tavalla ei-suomalaisille lukijoille.
Esimerkilsi sellainen sellainen hyvin suomalainen käsite kuin lumi. Sana ”lumi” ei varsinaisesti edes esiintynyt kovin monta kertaa, mutta suomessahan on paljon lumi-sanoja, hanki(kanto), nietos, kinos, tuisku, pyry ja kaikki lumen eri olomuodot, puuterilumi, vitilumi, nuoskalumi, tykkylumi jne.
LUMI (Oblivion)
Esimerkiksi briteille lumi on se parin sentin loskakerros, joka he kokevat kerran tai kaksi talvessa, jos silloinkaan, ja joka saa liikenteen kaaokseen. Heidän kokemustaustastaan puuttuvat sekä kantohanki että maaliskuiset säkenöivän kauniit lumikentät. Oikein nauratti, kun selasin synonyymisanakirjaa ja snow-sanalle annetut synonyymit. Ne olivat ”sleet” ja ”hail” eli ”räntä” ja ”rakeet”.
Luulen, että vaikka käännöksen lukijalla ei ole omakohtaista kokemusta pohjoisen talvesta, hän pystyy tulkitsemaan kauniita talviaiheisia runoja kuvittelemalla ja eläytymällä. Siinä mielessä runot tuovat esiin tätä suomalaiselle olennaista, pitkää vuodenaikaa, lumen täyteistä talvea.
METSÄ (The humble)
Myös ”metsä” tuntuu meistä suomalaisista itsestään selvältä, mutta maailmassa on monenlaisia metsiä. Etelämpänä Euroopassa on yleensäkin vähemmän metsiä eivätkä ne ole niitä boreaalisia havumetsiä, joita Suomessa on. Eikä eteläisempiä metsiä varmaan käytetä yhtä monipuolisesti kuin suomalaisia. Suomalaisethan menevät metsään marjastamaan ja sienestämään ja suunnistamaan ja harrastamaan polkujuoksua tai maastopyöräilyä ja halaamaan puita tai muuten vain nauttimaan ja akkuja lataamaan.
Oili kuvaa runoissaan metsää hyvin tarkasti monia kasvi- ja eläinlajeja nimeten. Mielestäni hän on onnistunut oivallisesti kuvaamaan suomalaisen metsän monipuolista luonnetta ja avaamaan suomalaisten suhdetta metsään ja yleensä luontoon.
Tämä lyhyt runo on hyvä esimerkki metsistä, jossa on erilaisia puulajeja ja on suopursuja, vanamoita, puolukan ja mustikan varpuja, sammalta jne. Sellainenkin lukija, jolla on kokemusta vaikkapa vain kesyn lempeästä pyökkimetsästä, saa varsin konkreettisen tuntuman suomalaiseen metsään.
VALO (Spellbound)
Toinen merkittävä sana on ”valo”. Valoahan on kaikkialla, mutta mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä erityisemmän merkityksen valo saa.
Rantalakeudellakin valo on vahvasti läsnä vain osan vuotta. Kun valo palaa pimeyden jälkeen, se kukistaa talven ja tuo lupauksen paremmasta. Kesä on suurta valon juhlaa päivisin ja iltaisin ja pohjoisessa öisinkin. Ja näistä runoista kyllä paistaa pohjoisen valo.
Yleisesti ottaen näitä runoja ei ollut erityisen vaikea kääntää juuri sen takia, että niissä puhutaan konkreettisista asioista. Ne ovat monella tapaa visuaalisia ja muihinkin aisteihin vetoavia.
Mutta kääntäjä törmää usein siihen, että kohdekielessä ei ole minkäänlaista vastinetta jollekin lähdekielen sanalle. (Esimerkiksi jaksaa ja viihtyä puuttuvat kokonaan englannin kielestä.) Näissä runoissa ei ollut paljon tällaisia hankalia sanoja, ainakaan noiden ydinkäsitteiden kohdalla. Yksi sellainen sana oli tuo ”kehrä”, kaunis ja pehmeä valo-sana sekin.
KEHRÄ
”Kehrä” esiintyi neljässä runossa. Ja puhe on siis tietysti auringon kehrästä eli auringosta. Vaikka englannissa on hyvin laaja sanavarasto, kehrää vastaavaa sanaa ei ole. Oxford Thesaurus antaa neljä selvästi lainattua synonyymia sanalle ”sun”, nimittäin ”helios” (kreikka), ”sol” (latina), ”Ra” (muinaisen Egyptin auringonjumala) ja vielä ”star”, joka paljastaa, että aurinko on teknisesti ottaen ”tähti”. Lähisynonyymeiksi annetaan myös ”sunshine, sunlight, daylight, beams, rays”, jotka eivät ”kehrän” vastineeksi sovellu. Jos kohdekielestä puuttuu selkeä vastine, käsitteen sisältö täytyy pyrkiä ilmaisemaan toisilla sanoilla.
AVARA SYLI (Bosom of homeland)
Toki näissäkin runoissa on sisältöä, joka karkaa toiskielisen lukijan ulottuvilta vain sen takia, että hänellä ei ole tarvittavaa tietoa. Erityisesti kokoelman historialliset runot ovat sellaisia, esimerkiksi ”Avara syli”, joka kuvaa Raatteentien muistomerkkiä. Jos on käynyt Raatteentiellä, runo kyllä avautuu. Mutta jos ei ole nähnyt sitä kivipeltoa (17 000 lohkaretta), josta muistomerkki koostuu, runo saattaa jäädä hieman mystiseksi. Ja lukija voi kysyä, mitkä ihmeen kellot siellä soivat?
PELTOJEN HISTORIA (Life of the fields), OMAKUVA (Self-portrait)
Ja sitten on se luonnonilmiö, joka ”sylkee lohkareet ylös maasta”. Noissa runoissa liikutaan Perämeren rannikolla, joka on ns. maannousurannikkoa. Jääkausi on painanut maan kuoren lommolle tässä Fennoskandian kohdalla, ja maan kuori nyt pikkuhiljaa kohoaa entiselle tasolleen, ja uutta maata paljastuu koko ajan. Merenkurkun kohdalla nousu on nopeinta, tätä nykyä lähes 1 cm vuodessa. Tämä ilmiö on hauskasti läsnä jopa runossa ”Omakuva”.
TUNNUSTUS ( Confession)
Sen lisäksi, että runot kuvaavat pintatasolla fyysistä maisemaa, syvätasolla ne heijastelevat myös mielen maisemia. Niitäkin runoja on helppo ymmärtää eri kielillä. Esimerkkinä runo Tunnustus. Jos on seissyt rakkaan läheisen sairasvuoteen tai kuolinvuoteen äärellä, on hyvin helppo asettua tämän runon puhujan tunteisiin ja tunnelmiin.
Varsinkin Limmi-kokoelman runoissa on kuvattu yleistä elämisen vaivaa ja tuskaa. Siellä on ”savinen maa joka hiertää jalkaa”, ja siellä on myös runo feeniks-linnusta, joka laulaa loputtomasti elämänmittaista tuskaansa ja kaipuutaan.
SYDÄMENI ON LEVOTON (Pain)
Näiden lisäksi on myös runoja arkisesta opettajan työstä. Kokoelman lopun rakkausrunot ilmentävät lämpöä, elämän riemua ja iloa. Niissä on myös arvoituksellista huumoria:
GRAVITAATIO (Gravitation)
Kaiken kaikkiaan luonto on niin vahvasti läsnä, että jopa inhimilliset tunteet ja yhteisön historia ikään kuin sulautuvat tai piiloutuvat luontoon. Tuo luontosuhde on runoissa kuvattu niin havainnollisesti ja niin vahvoin värein, että se pystyy varmasti ylittämään kielimuurit.
ISOISÄ KUKISTI KUOKALLAAN (Inheritad fear), SUON SILMÄ (Boghole)
”Puinti” on hauska esimerkki, jossa typografia on valjastettu palvelemaan runon sisältöä. Luovaa ja leikkisää typografiaa on käytetty muuallakin, mutta aivan erityisesti tässä runossa. Runo vetoaa muutoinkin aisteihin, ainakin jos lukija on maalla kasvanut ja sen ikäinen, että muistaa ne puintipäivän äänet ja tuoksut. (Oili luki suomenkielisen. )Tässä oikein tuntee, kuinka lakeuden tuuli puhaltaa pölyhiukkaset ja akanat leijumaan ilmassa, ja sanat leijuvat niiden mukana.
PUINTI (Threshing day)
Sen haluan vielä sanoa, että oli upeaa tehdä töitä Oilin kanssa. Lukioaikainen ystävyys löytyi välittömästi sieltä vuosikerrostumien alta. Oilin runot saivat käännöksinä viimeistellyn muotonsa ja minun käännökseni lopullisen ilmiasunsa tiiviissä yhteistyössä.