Teatterit hellivät katsojia Pirkanmaalla. Kun silmäilemme Tampereen klassillisen lukion oppilaiden Reetta Heinosen ja Maria Paavolan kanssa Aplodia (1/2001), Tampereen kulttuuritapahtumien tiedotuslehteä, meidät häikäisee ohjelmatarjonnan monipuolisuus.
Jo alkusivuilta Maria hoksaa näytelmän monet lajit: musikaalin, farssin, komedian, satunäytelmän ja aivan tavallisen draaman. Reetta kiinnittää huomiota tunteiden kirjoon: on surua, tuskaa, vihaa, epätoivoa, mutta myös iloa, onnea, toivoa ja suurta rakkautta. Opettajalla on alkamassa 5. äidinkielen kurssi. Siksi hän tarkkailee tyylisuuntia ja toteaa romanttisen ja realistisen, klassisen ja modernin kulkevan ohjelmistossa rinnakkain.
Elämää näyttämöllä
Maria: ”Yhteiskunnan ongelmat on verhottu näytelmissä hurttiin huumoriin. Ray Cooneyn Sukuvika (Tampereen Teatteri), John Patrickin Rakas murhakopla (Tampereen Työväen Teatteri) ja Ray Cooneyn Munaako herra ministeri (TTT) naurattavat myös monimutkaisilla
ihmissuhdeongelmillaan. Nauru lienee parasta terapiaa: Munaako herra ministeri on loppuunmyyty kevään osalta!”
Reetta: ”Näytelmävalinnat näyttävät, mistä yleisö pitää. Sandy Wilsonin Rakkautta Rivieralla (TT) on ihana siksi, että siinä on musiikkia ja se näyttää, miten rakkaudessa on tärkeää vain persoona, ei yhteiskunnallinen asema tai muu epäolennainen. Ihmisen julmuus taas näkyy Saara Kesävuoren kirjoittamassa Kaarina Hannuntyttäressä (TT). Siinä voittavat juonittelu ja vallantavoittelu. Tampereen Teatteriin on tulossa Tennessee Williamsin Lasinen eläintarha, ja jotkut ovat päässeet jo ennakkonäytöksiin näkemään katkelmia elämän tragiikasta.”
Opettaja: Perheenjäsenten keskinäiset ristiriidat ovat ajattomia puheenaiheita. TTT:ssä
esitetään Anna -Leena Härkösen ja Sirkku Peltolan Avoimien ovien päivää jo neljättä
kautta täysille katsomoille! Kesken näytännönkin joku on pyrkinyt sisään: – Jaa, täälläkö on avoimien ovien päivä!
Lasisesta eläintarhasta voi povata TT:n menestystarinaa: henkinen väkivalta, kiusaaminen ja syrjäytyminen ovat kovan aikamme ongelmia, joita on helppo vain seurata sivusta. Eeva-Liisa Mannerin Poltetun oranssin aihe on yhtä lailla ahdistava – herkkyys voidaan tulkita heikkoudeksi –, silti äidinkielen opettaja odottaa malttamattomana tämän mainosten mukaan uudistetun klassikon ensi-iltaa (TTT:ssä 14.3.).
Koko koulu teatterissa
Reetta ja Maria muistelevat viimevuotista koulun teatterireissua, joka tehtiin TTT:iin
itsenäisyyspäivän aattona. Opettajakin aisti, miten yleisön ja näyttelijöiden välillä
väreili yhteisymmärrys. Oltiin katsomassa Jalmari Finnen Pitkäjärveläisiä, joka kertoo hämäläisistä.
Joskus näytelmäteksti irrottaa mielen kerroksista jotain sellaista, mikä on olemassa tiedostamattomassa. Jokin kielen tuttu ilmaus, opittu ilme tai liike, peritty tapa, kulttuurin kuva saa sisimmän värähtämään niin, että syntyy yhteisyyden tunne, jota jokainen ihminen kaipaa. Pitkäjärveläiset on tulossa uudelleen ohjelmistoon, ja nyt sen soisi jokaisen pirkkalaisen näkevän. Toinen TTT:n koululuokille sopiva perinnenäytelmä on Santeri Alkion Puukkojunkkarit, joka takuulla vahvistaa myyttiä suomalaisesta.
Näyttelijän työ -taidetta?
Liika nauraminen tai ryppyotsainen ongelmien osoittelu saattaa jättää katsojaan taiteen kokemisen nälän. Reetan mielestä tämä on ehkäisty Tampereella erinomaisella näyttelijäntyöllä. Reetta on ihastunut nuoriin näyttelijöihin, mutta viime aikoina hän on oppinut arvostamaan kokeneiden, ammattitaitoisten näyttelijöiden työskentelyä. – On kuin he eivät edes näyttelisi, he elävät tekstin, toteaa Reetta.
Hyviä esimerkkejä Reetan mielestä ovat James Goldmanin Leijona talvella -näytelmän kuningas ja kuningatar: Tapani Perttu ja Liisa Roine. Liisa Roineen viisas roolityö on jäänyt Reetan mieleen lähtemättömästi. Reetta suositteleekin tätä näytelmää kaikille: “Teksti on loistavaa, lavastus tukee tulkintaa, näyttelijäsuoritukset ovat mahtavia. Mutta loppua en muista millään. Tapahtumia on varmaan liian paljon. ”
Koulun ja teatterin yhteistyö
TT:n ja TTT:n lisäksi Pirkanmaalla on monia muita teattereita ja teatteriryhmiä, jotka
huolehtivat oppilaiden teatterikasvatuksesta. Opettajat voivat pyytää näyttelijöitä kouluun, he saavat tukea näytelmien tekemiseen. He vievät oppilaat tutustumaan kulissien takaiseen maailmaan, lähettävät ryhmiä seuraamaan harjoituksia ja esityksiä. Toimintatapoja on paljon. Viime aikoina myös Tampereen kouluissa on innostuttu tekemään isoja projekteja: esimerkiksi Lyseon lukiosta ja Hatanpään ja Kaarilan lukiosta on kantautunut ympäristöön innostuneita teatterin tekemisen ääniä.
Parasta on tietysti päästä katsomaan esitystä. Valkeakosken lukion lehtori Marjatta Itkonen kertoo sisällyttäneensä kurssiin 5 pakollisen teatterikäynnin. Äidinkielen opettajat järjestävät Valkeakoskella vuosittain 1 – 4 vapaaehtoista matkaa.
-Käyn Tampereen Teattereissa kymmenen kertaa vuodessa ja Valkeakoskella katson lähes kaikki kaupunginteatterin esitykset, kertoo Marjatta. Opettaja on tietysti hyvä esimerkki. Kun hän kertoo teatterikokemuksistaan, hän heittelee innostuksen kipinöitä luokkaansa.
Teksti julkaistu Äidinkielen opettajain liiton jäsenlehdessä Virke helmikuussa 2001