Oili Sainilan uusin teos on osittain jatkoa biofiktiolle Matala maa, korkealla taivas, joka p\u00e4\u00e4ttyy sotienj\u00e4lkeisen vuosikymmenen loppuun. Linnunradassa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 kertoo 2000-luvun alkupuolen tapahtumista Tampereen seudulla ja matkalla Kuhmoon, mutta liitt\u00e4\u00e4 niihin vahvasti lapsuusmuistojaan Limingan Ketunmaasta 1950-luvun alusta 60-luvun alkuun.<\/p>\n\n\n\n
Kirjan takakansiteksti:<\/p>\n\n\n\n
Romaanin Linnunrata<\/em> sis\u00e4ll\u00f6ss\u00e4 ja rakenteessa lomittuu toisiinsa kaksi aikatasoa: nykyinen ja mennyt.<\/p>\n\n\n\n Nykyajassa kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, nainen, tutustuu mieheen. Molemmilla on takana avioero ja vuosikymmenten ajalta eletty\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. He l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t toisensa kirjeenvaihdon kautta.<\/p>\n\n\n\n Kirjeiss\u00e4 paljastuu yhteisi\u00e4 mielenkiinnon kohteita, niist\u00e4 t\u00e4rkeimpi\u00e4 Tampere \u2013 naisen nykyinen ja miehen entinen kotikaupunki \u2013 ja kirjallisuus. Ennen pitk\u00e4\u00e4 he alkavat tapailla. Turvallisen milj\u00f6\u00f6n luovat naisen uudehko omakotitalo ja miehen 50-luvulla rakennettu kes\u00e4m\u00f6kki.<\/p>\n\n\n\n Yhdess\u00e4olo n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 miehelle on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 el\u00e4\u00e4 nykyhetkess\u00e4. H\u00e4n lukee, valokuvaa, tarkkailee lintuja, remontoi ja uudistaa m\u00f6kki\u00e4 ja sen ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Nainen taas vieh\u00e4ttyy pihapiirin vanhasta tunnelmasta: h\u00e4n alkaa el\u00e4\u00e4 muistoissa. Muistoista tuleekin toinen aikataso, er\u00e4\u00e4nlainen sis\u00e4kertomus naisen lapsuusajan el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kirjan loppupuolella he tekev\u00e4t lomamatkan It\u00e4-Suomeen. Kohteina ovat Valamon Luostari Hein\u00e4vedell\u00e4, Koli ja Kuhmo. Miten matka vaikuttaa heid\u00e4n suhteensa kehitykseen? Riitt\u00e4\u00e4k\u00f6 pelkk\u00e4 yltyv\u00e4 toiminta tai vanhojen asioiden muisteleminen? L\u00f6yt\u00e4v\u00e4tk\u00f6 he tasapainon menneen ja nykyisen v\u00e4lill\u00e4, niin ett\u00e4 yhteiselle tulevaisuudelle j\u00e4isi tilaa?<\/p>\n\n\n\n ____________________________________________<\/p>\n\n\n\n PIRKKO TURUNEN:<\/strong><\/p>\n\n\n\n Palautetta<\/strong> Linnunradasta<\/strong> Oilille<\/strong><\/p>\n\n\n\n Teoksesi piti otteessaan hyvin heti alusta alkaen. Alussa esitell\u00e4\u00e4n henkil\u00f6t kirjeenvaihdon avulla. Mies ja nainen, jo el\u00e4m\u00e4\u00e4 n\u00e4hneet, ovat etsineet deittipalvelun kautta seuraa ja aloittaneet kirjeenvaihdon. Harrastukset, koulutustausta ja el\u00e4m\u00e4ntilanteet osuvat kohdalleen, ja alkaa varovainen, kohtelias tutustuminen. Kirjallisuus yhdist\u00e4\u00e4 ja auttaa suhteen muodostamisessa, mutta toimii my\u00f6s suojakilpen\u00e4. Varsinainen tarina alkaa ensitapaamisesta. Oili on hermostunut ja ep\u00e4varma, Joel taas kertoilee itsevarmasti Tampereesta, lapsuuskaupungistaan. H\u00e4nell\u00e4 on kamera mukanaan, ja kun se varastetaan, h\u00e4n vihastuu ja s\u00e4ik\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Oilin kiroilullaan. Syntyv\u00e4 suhde saa heti ristiriitaisen v\u00e4rityksen. Oilin katse k\u00e4\u00e4ntyy lapsuuteen, kuin turvaa hakemaan h\u00e4nen l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n uuteen vaiheeseen. Pariskunta jatkaa tapailujaan Oilin talossa ja my\u00f6s Joelin kes\u00e4m\u00f6kill\u00e4. Luonto saa merkitt\u00e4v\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n tunteiden her\u00e4ttelyss\u00e4. J\u00e4rvimaisema on jotakin uutta Pohjanmaalla kasvaneelle – niin kuin uusi miessuhdekin. Joel k\u00e4ytt\u00e4ytyy v\u00e4lill\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kulmikkaasti, ja herkk\u00e4 ja haaveellinen Oili pahoittaa salaa mielens\u00e4. Toisaalta h\u00e4n tuntuu hyv\u00e4ksyv\u00e4n Joelin perusmiehisen k\u00e4ytt\u00e4ytymisen ja nauttii kes\u00e4m\u00f6kin lapsuudesta tutusta tunnelmasta. Ajatukset karkaavat lapsuuden maisemiin ja kokemuksiin, ja Oili alkaa kutoa niist\u00e4 tarinaa. Joel puolestaan kuvaa kamerallaan jatkuvasti lintuja ja tekee niist\u00e4 havaintoja. Kummankin mielenkiinto suuntautuu pois yhdess\u00e4olosta. Tuokiokuva Toinin ja Matin – Oilin \u00e4idin ja is\u00e4n – el\u00e4m\u00e4st\u00e4 vertautuu j\u00e4lleen uuden aloitukseen: is\u00e4 on tuonut kotiin radion. Perhe on monin tavoin uuden edess\u00e4: maatila kasvaa Toinin veljen myydess\u00e4 oman osuutensa. Samalla kasvavat my\u00f6s velat. Oilin vanhempien tarinaa on kerrottu vanhempien n\u00e4k\u00f6kulmasta, Oilin kirjoittamana kertomuksena. Toinin n\u00e4k\u00f6kulmasta tarkastellaan koko kyl\u00e4yhteis\u00f6n ja nuoren avioliiton tapahtumia. Kerronnan n\u00e4k\u00f6kulma kuitenkin vaihtuu, kun nelj\u00e4vuotias Oili alkaa muistella ensikokemustaan kuoleman kanssa. Ulkopuolinen kertoja kuvaa sen j\u00e4lkeen kyl\u00e4l\u00e4isten el\u00e4m\u00e4\u00e4, mutta n\u00e4k\u00f6kulma vaihtuu Oilille, kun perheeseen syntyy uusi lapsi. Sen j\u00e4lkeen ulkopuolinen kertoja vaihtelee hetkitt\u00e4in, mutta enimm\u00e4kseen perheen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kerrotaan lapsen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Ne osuudet ovatkin herkk\u00e4\u00e4 ja havainnollista kuvausta; lukija p\u00e4\u00e4see sis\u00e4lle menneen ajan tunnelmaan ja lapsen viattomuuteen. Tunnelmat syntyv\u00e4t hienosti konkreettisten yksityiskohtien avulla. Joelin ja aikuisen Oilin suhde etenee. Heid\u00e4n tarinansa kulkee lapsuusmuistojen lomassa Oilin ja Joelin suhde on kiinnostavasti kuvattu. Yhteisell\u00e4 It\u00e4-Suomen lomamatkalla k\u00e4yd\u00e4\u00e4n Suhteeseen tuleekin nyt katkos. Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 junamatkalla Oili muistaa lukemansa Waltarin kirjan, jonka sis\u00e4ll\u00f6ss\u00e4 on kuin \u201dkaksi aikakautta lomittain, liukumassa kauemmas toisistaan.\u201d N\u00e4in kokonaisuus tosiaan hahmottuukin. Lopussa lapsikertoja Oili on yhdistynyt aikuiseen Oiliin. Samalla on tapahtunut muutos: alun ep\u00e4varma ja avioeron satuttama nainen on hyv\u00e4ksynyt itsens\u00e4 ja menneisyytens\u00e4 ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 iloa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 niin rakkaitten lapsuusmuistojensa kuin ammattinsa ja yst\u00e4viens\u00e4 avulla. Itsevarmasti h\u00e4n l\u00e4hestyy Joelia uudelleen kirjeell\u00e4, ja uusi luku on alkamassa kummallekin uudelta pohjalta. Uskon, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4nmakuinen romaani vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 monia lukijoita. Itse viihdyin sen parissa hyvin. Oli kiva saada pohtia t\u00e4t\u00e4 kokonaisuutta. Toivon romaanille onnea ja menestyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n _________________________________<\/p>\n\n\n\n SINIKKA SALONEN:<\/strong><\/p>\n\n\n\n Hei Oili!<\/p>\n\n\n\n Kiitos tapaamisesta Jyv\u00e4skyl\u00e4n Kirjamessuilla. Kiitos kirjasta.<\/p>\n\n\n\n Luin kirjasi jo kertaalleen ja luen viel\u00e4 sen uudestaan. Vankkaa teksti\u00e4. Liikut nykyajassa ja menneiss\u00e4 polvissa. Laaja perspektiivi tuo mielenkiintoa ja on tarpeen asioiden ja ihmisten ymm\u00e4rt\u00e4miseksi.<\/p>\n\n\n\n Piti tarkistaa, miten linnunrata-sana selitet\u00e4\u00e4n. Suomalaista mytologiaa siin\u00e4. Kuvaamasi joutsen-lintu symboloi mieless\u00e4ni aina my\u00f6s parisuhdetta – joutsenet ja kurjet muun muassa ovat elinik\u00e4isi\u00e4 kumppaneita. Mutta luonnossa el\u00e4\u00e4 my\u00f6s naaras- ja urospuolisia yksinhuoltajia ja niit\u00e4 kukasta kukkaan hyppij\u00f6it\u00e4. Opin t\u00e4m\u00e4n TV:n luonto-ohjelmista.<\/p>\n\n\n\n Romaanisi Linnunrata kuvaa uuden ihmissuhteen kehityst\u00e4. Heti tutustumisen alussa kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ill\u00e4, Oililla ja Joelilla, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4n vahvoja yhteisi\u00e4 mielenkiinnon kohteita aina rakennusprojekteista syv\u00e4llisten el\u00e4m\u00e4n kysymysten pohtimiseen. Kirjallisuus ja kirjat antaa ik\u00e4\u00e4n kuin raamit kahden ihmisen kohtaamiselle.<\/p>\n\n\n\n Varttuneemmalla i\u00e4ll\u00e4 parisuhteen tarpeet ovat tietenkin erilaiset kuin jos olisi tarve perustaa perhe lapsineen. Mutta odotuksia on puolin ja toisin. Kuvittelisin, ett\u00e4 Oilin ja Joelin suhde jatkuu hyv\u00e4n\u00e4 ja luottavaisena yst\u00e4vyyten\u00e4. Siit\u00e4 osoituksena on romaanin viime sivuilla oleva Joelin pitk\u00e4 viesti. Siin\u00e4 palataan my\u00f6s alkujaan Oilia ja Joelia yhdist\u00e4v\u00e4\u00e4n tekij\u00e4\u00e4n – kirjallisuuden kautta haluun l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tie ihmisen ymm\u00e4rt\u00e4miseen.<\/p>\n\n\n\n Oilin lapsuuden tilanteet kotona ja koulussa palauttavat mieleeni muistoja. Niiss\u00e4 l\u00f6ytyy samaa kuin Oililla. Meid\u00e4n kotina oli maatalo, joten juuret on minullakin maalla. Meill\u00e4 maatalo myytiin, tuli konkurssi, vanhemmat erosivat, oli sairautta monenlaista, lasten kannustus koulutukseen (meit\u00e4 on kolme) oli aika v\u00e4h\u00e4ist\u00e4, mutta k\u00e4vin Joensuun tytt\u00f6lyseon alusta loppuun.<\/p>\n\n\n\n Em\u00e4nn\u00e4n ja is\u00e4nn\u00e4n ty\u00f6t maalaistalossa rytmittyv\u00e4t vuodenaikojen mukaan. Niinp\u00e4 Oilin is\u00e4n p\u00e4\u00e4sy koulun kev\u00e4tjuhliin tai \u00e4itienp\u00e4iville estyy, koska t\u00e4ytyy hoitaa peltoty\u00f6t ja valmistautua kev\u00e4\u00e4n viljelyihin. El\u00e4m\u00e4 maalla on kuitenkin perhekeskeist\u00e4, yhteen hiileen puhaltamista, yritt\u00e4mist\u00e4. Uskonnollisuus ja muut perinteiset arvot tukevat Oilin perhett\u00e4. Lasten kouluttaminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 verrattuna aiempiin sukupolviin ja heid\u00e4n mahdollisuuksiinsa saada koulutusta.<\/p>\n\n\n\n Vahva Tampere-nostalgia nousi kyll\u00e4 pintaan, kun kuvasit kaupunkiaOilin ja Joelin silmin. Se tuli minulle hyvin tutuksi 46 opiskelu- ja ty\u00f6vuoden aikana. Opintolaina oli pelastus – p\u00e4\u00e4sin kuitenkin opiskelemaan – ja kieli\u00e4, ilman sen tarkempaa suunnitelmaa tulevasta ammatista. <\/strong>Tulin Tampereelle opiskelemaan v.1973. Joensuun j\u00e4lkeen kaupunki vaikutti maalaistyt\u00f6st\u00e4 suurkaupungilta.<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kun j\u00e4in el\u00e4kkeelle opettajan ty\u00f6st\u00e4, kuljin bussilla ja jalan ja k\u00e4vin niiss\u00e4 paikoissa, joihin en viel\u00e4 ollut enn\u00e4tt\u00e4nyt menn\u00e4. Olin my\u00f6s Sampolan Tampereen historian luennoilla, joilla k\u00e4siteltiin vuosia 1917\u20131918 (mm. Tuomas Hoppu). Olihan Pohjanmaan ukkini ja my\u00f6s mummini sukulaisia Kangasalan ja Kalevankankaan taisteluissa mukana valkoisten puolella. Historian harrastajana ymm\u00e4rr\u00e4n sek\u00e4 valkoisten ja punaisten taustat, joten syyttely puolin tai toisin ei auta asiaa. Olosuhteet ja maailman tilanne olivat ankeat ja n\u00e4k\u00f6alattomat. Linnunradassakin ihmiset ovat oman elinaikansa kuvia, heihin vaikuttavat heid\u00e4n aikansa historian tapahtumat ja taustat, t\u00e4ss\u00e4 maailmansota, joka oli tuonut is\u00e4n paikkakunnalle ja jonka takia viel\u00e4 50-luvulla oli puutetta.<\/p>\n\n\n\n Sukujen ja esivanhempien taustojen selvittely on ollut my\u00f6s minulle mielt\u00e4 eheytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja ymm\u00e4rryst\u00e4 lis\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4, koska siin\u00e4 voi ynn\u00e4ill\u00e4, miksi vanhemmat tai isovanhemmat toimivat niin kuin toimivat. Seh\u00e4n sinunkin kirjoissa on keskeist\u00e4 ja siksi mielenkiintoista. Ja omalta kohdaltani edesmenneille anteeksiantaminen on helpompaa.<\/p>\n\n\n\n Hauskaa kirjassa muuten oli my\u00f6s Pohjanmaan murre. Niin tutulta kuulostavaa, koska \u00e4itini puhui pohjalaisittain sisartensa kanssa Joensuussa ja omaksui hitaammin savo-karjalaa.<\/p>\n\n\n\n Keskipohjalainen \u00e4itini ei kai koskaan oikein sopeutunut Pohjois-Karjalaan, vaikka siell\u00e4 asui my\u00f6s kaksi muuta sisarta perheineen. \u00c4itini kuoli, kun oli enn\u00e4tt\u00e4nyt olla muutaman vuoden el\u00e4kkeell\u00e4. Is\u00e4n puoleinen mummini oli Etel\u00e4-Pohjanmaalta ja h\u00e4nest\u00e4 on sanottu samaa. H\u00e4nenkin oli vaikeaa sopeutua Karjalaan. Tulo sinne tapahtui mutkan kautta. Is\u00e4n puoleinen ukkini ja etel\u00e4pohjalainen mummini tapasivat Yhdysvalloissa (Minnesota), mutta muuttivat muutaman vuoden j\u00e4lkeen Pohjois-Karjalaan, maatilalle, joka on kotipaikkani. Karjalainen ukkini p\u00e4\u00e4tti lopulta p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 oman k\u00e4den kautta. En tavannut heit\u00e4 koskaan, koska synnyin sen verran my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n. Sen sijaan tapasin himankalaiset isovanhempani useamman kerran.<\/p>\n\n\n\n Kirjaasi lukiessani ymm\u00e4rsin n\u00e4iden tietojen kautta hyvin Oilin is\u00e4\u00e4 Mattia, joka etsi omaa paikkaansa h\u00e4nelle vieraalla paikkakunnalla. My\u00f6s \u00e4iti\u00e4, Toinia, joka joutui luopumaan omista haaveistaan muuttaa siskojensa tavoin kaupunkiin.<\/p>\n\n\n\n Tampere kirjailijoiden kaupunkina ja Joelin kotikaupunkina on yksi yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 Oilin ja Joelin v\u00e4lill\u00e4. Valaisevia ovat my\u00f6s nuo kertojan mainitsemati monet kirjailijoiden ja kirjojen nimet ja pohdiskelut aiheisiin liittyen. Mika Waltarin Suuri illusioni her\u00e4tt\u00e4\u00e4 tunteen nuoren opiskelijatyt\u00f6n mieless\u00e4 siit\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin kaksi aikakautta lomittuisi toisiinsa. H\u00e4n on matkalla Tampereelta opiskelukaupunkiinsa Turkuun, kun aseman kaksi junaa l\u00e4htev\u00e4t liikkeelle eri suuntiin. Ihmisyytt\u00e4 – hyv\u00e4\u00e4 ja pahaa ihmisess\u00e4 – joutuu pohtimaan syv\u00e4lt\u00e4 Sofi Oksasen Puhdistus-kirjan my\u00f6t\u00e4. Vierailu my\u00f6hemmin Joelin kanssa Valamon luostarissa muistuttaa rukouksen voimasta ja luonnon suuresta merkityksest\u00e4 ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Arkkimandriitta Kristoforos Stavropoulos muistuttaa siit\u00e4 ja my\u00f6s kirjailija Pentti Saarikoski.<\/p>\n\n\n\n Palatakseni Evaan\/Oiliin ja Joeliin. Hekin ovat jatkoa aiemmille sukupolville lapsineen, ja hekin pyrkiv\u00e4t rakentamaan jotakin kest\u00e4v\u00e4\u00e4. Oma ik\u00e4, oma historia ja moderni aika lataa paineita. Kuinka k\u00e4yk\u00e4\u00e4n heille jatkossa? <\/p>\n\n\n\n Kirjoitin t\u00e4ss\u00e4 omasta suvustani jotakin, ik\u00e4\u00e4n kuin taustaksi omalle lukemiselle, kun pohdiskelin Linnunrata-kirjan ihmisi\u00e4 ja heid\u00e4n aikakauttaan, sek\u00e4 50\u201360-lukua ett\u00e4 2000-luvun alkua.<\/p>\n\n\n\n Minulla ei ole kirjallisuuskriitikon taitoja, mutta minusta kirjoituksesi on maanl\u00e4heist\u00e4 ja sujuvaa. Tekstiss\u00e4 on syv\u00e4llist\u00e4 pohdintaa ihmisen\u00e4 el\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Lukemisen arvoinen kirja.<\/p>\n\n\n\n Hyv\u00e4\u00e4 marraskuun loppua!<\/p>\n\n\n\n Terveisin Sinikka Salonen<\/p>\n\n\n\n ____________________________________________________________________________<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n ANNE SAINILA-VAARNO<\/strong>:<\/p>\n\n\n\n Kirja vei lapsuusmuistoihin<\/strong><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Sain sinun uuden kirjasi joululahjaksi ja luin sen illalla loppuun. Se toi minulle mieleen paljon muistoja omasta lapsuudesta.<\/p>\n\n\n\n Muistan mummolan keitti\u00f6n ja k\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4n keitti\u00f6np\u00e4yd\u00e4n, jossa mummo rieskat py\u00f6r\u00e4ytti. Istuin penkill\u00e4 vieress\u00e4 katsomassa. Jauho p\u00f6llysi. Mummolla oli huivi p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Ja kuinka voi sitten suli l\u00e4mpimien rieskojen p\u00e4\u00e4lle! Olihan se hyv\u00e4\u00e4 maidon kanssa.<\/p>\n\n\n\n Muistan ukin torkkumisen vihre\u00e4ll\u00e4 sohvalla. Minun kanssa ukki ei en\u00e4\u00e4 jaksanut leikki\u00e4. Muistoissa h\u00e4n aina p\u00f6tk\u00f6tteli, vaikka h\u00e4nen on t\u00e4ytynyt olla viel\u00e4 tosi nuori.<\/p>\n\n\n\n Ja leikit Irenen ja Onervan kanssa. Muulloin en yl\u00e4kerrassa juuri k\u00e4ynytk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Ajatella, Luukkosen Onni oli my\u00f6s minulla ruotsin opettajana yl\u00e4asteella. Ja Rahkosen Annin tanhukerhossa kuljin vuosikaudet.<\/p>\n\n\n\n Oli kiva lukea el\u00e4m\u00e4st\u00e4 Ketunmaassa. Paikat ja talojen nimet ovat minulle is\u00e4n puheista niin tuttuja, mutta silti vieraita. Tuli mieleen kysell\u00e4 is\u00e4lt\u00e4 lis\u00e4\u00e4 tapahtumista. <\/p>\n\n\n\n Kiitos, ett\u00e4 kirjoitit.<\/p>\n\n\n\n _______________________________________<\/p>\n\n\n\n KAISA KARPPINEN:<\/strong><\/p>\n\n\n\n Linnunrata on hieno. Se on tasapainoinen kokonaisuus, jossa luonnonkuvailu on rikasta ja huumoria on viljelty tyylikk\u00e4\u00e4sti. Kirjaa oli kiva lukea, kun monet ihmiset ovat ja olivat tuttuja.<\/p>\n\n\n\n Kirjallisuudella on kirjassa iso rooli, ei suomen kielell\u00e4 niink\u00e4\u00e4n. Se on ihan hyv\u00e4 ratkaisu sin\u00e4ns\u00e4 kirjoittajan intressien mukaan.<\/p>\n\n\n\n Tavutusvirheet ovat taitto-ohjelman tekosia, sill\u00e4 taittoon toimitettavassa versiossa ei yleens\u00e4 edes k\u00e4ytet\u00e4 tavutusta. Vaikka olisi k\u00e4ytetty ihan oikein, taitto-ohjelma ei siit\u00e4 piittaa.<\/p>\n\n\n\n Tavutusta tarkistettaessa hyv\u00e4 ohje l\u00f6ytyy Kotimaisen kielten keskuksen sivuilta: <\/p>\n\n\n\n https:\/\/kielitoimistonohjepankki.fi\/ohje\/tavutus-yleisperiaatteet\/<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Oili Sainilan uusin teos on osittain jatkoa biofiktiolle Matala maa, korkealla taivas, joka p\u00e4\u00e4ttyy sotienj\u00e4lkeisen vuosikymmenen loppuun. Linnunradassa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 kertoo 2000-luvun alkupuolen tapahtumista Tampereen seudulla ja matkalla Kuhmoon, mutta liitt\u00e4\u00e4 niihin vahvasti lapsuusmuistojaan Limingan Ketunmaasta 1950-luvun alusta 60-luvun alkuun. Kirjan takakansiteksti: Romaanin Linnunrata sis\u00e4ll\u00f6ss\u00e4 ja rakenteessa lomittuu toisiinsa kaksi aikatasoa: nykyinen ja mennyt. Nykyajassa kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, nainen, … <\/p>\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
kehyskertomuksena. Toisaalta lapsuustarinat viev\u00e4t kokonaisuudesta suuren osan. Niit\u00e4 ei voikaan pit\u00e4\u00e4 takaumina, vaikka ne saavatkin virikkeit\u00e4 nykyhetkest\u00e4. Mm. joulunvietto oman perheen kanssa tuo mieleen lapsuudenjoulun. Joel remontoi m\u00f6kki\u00e4\u00e4n ja Oili muistaa, kuinka is\u00e4 rakensi perheelle uuden talon. Oili on mukana m\u00f6kin uudistamisessa ja puutarhan perustamisessa. Uusi tie vie nyt m\u00f6kin pihaan. Kaikessa on my\u00f6nteinen viritys. Joel vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 Oilia kovasti.
<\/p>\n\n\n\n
kumpaakin kiinnostavissa kohteissa: luonto ihastuttaa Oilia, sotahistoria kiinnostaa Joelia. Sodan j\u00e4ljet maisemassa kuitenkin kauhistuttavat herkk\u00e4\u00e4 Oilia, ja Joel taas on \u00e4rtynyt ja hermostuu. H\u00e4n jatkaa ikuista valokuvaustaan – ja Oili kaipaa l\u00e4heisyytt\u00e4. Kuinka jatketaan eteenp\u00e4in?<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n