Teatterit helliv\u00e4t katsojia Pirkanmaalla. Kun silm\u00e4ilemme Tampereen klassillisen lukion oppilaiden Reetta Heinosen ja Maria Paavolan kanssa Aplodia (1\/2001), Tampereen kulttuuritapahtumien tiedotuslehte\u00e4, meid\u00e4t h\u00e4ik\u00e4isee ohjelmatarjonnan monipuolisuus. <\/p>\n\n\n\n
Jo alkusivuilta Maria hoksaa n\u00e4ytelm\u00e4n monet lajit: musikaalin, farssin, komedian, satun\u00e4ytelm\u00e4n ja aivan tavallisen draaman. Reetta kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota tunteiden kirjoon: on surua, tuskaa, vihaa, ep\u00e4toivoa, mutta my\u00f6s iloa, onnea, toivoa ja suurta rakkautta. Opettajalla on alkamassa 5. \u00e4idinkielen kurssi. Siksi h\u00e4n tarkkailee tyylisuuntia ja toteaa romanttisen ja realistisen, klassisen ja modernin kulkevan ohjelmistossa rinnakkain. <\/p>\n\n\n\n
El\u00e4m\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 <\/p>\n\n\n\n
Maria: \u201dYhteiskunnan ongelmat on verhottu n\u00e4ytelmiss\u00e4 hurttiin huumoriin. Ray Cooneyn Sukuvika (Tampereen Teatteri), John Patrickin Rakas murhakopla (Tampereen Ty\u00f6v\u00e4en Teatteri) ja Ray Cooneyn Munaako herra ministeri (TTT) naurattavat my\u00f6s monimutkaisilla
ihmissuhdeongelmillaan. Nauru lienee parasta terapiaa: Munaako herra ministeri on loppuunmyyty kev\u00e4\u00e4n osalta!\u201d <\/p>\n\n\n\n
Reetta: \u201dN\u00e4ytelm\u00e4valinnat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, mist\u00e4 yleis\u00f6 pit\u00e4\u00e4. Sandy Wilsonin Rakkautta Rivieralla (TT) on ihana siksi, ett\u00e4 siin\u00e4 on musiikkia ja se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, miten rakkaudessa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 vain persoona, ei yhteiskunnallinen asema tai muu ep\u00e4olennainen. Ihmisen julmuus taas n\u00e4kyy Saara Kes\u00e4vuoren kirjoittamassa Kaarina Hannuntytt\u00e4ress\u00e4 (TT). Siin\u00e4 voittavat juonittelu ja vallantavoittelu. Tampereen Teatteriin on tulossa Tennessee Williamsin Lasinen el\u00e4intarha, ja jotkut ovat p\u00e4\u00e4sseet jo ennakkon\u00e4yt\u00f6ksiin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n katkelmia el\u00e4m\u00e4n tragiikasta.\u201d <\/p>\n\n\n\n
Opettaja: Perheenj\u00e4senten keskin\u00e4iset ristiriidat ovat ajattomia puheenaiheita. TTT:ss\u00e4
esitet\u00e4\u00e4n Anna -Leena H\u00e4rk\u00f6sen ja Sirkku Peltolan Avoimien ovien p\u00e4iv\u00e4\u00e4 jo nelj\u00e4tt\u00e4
kautta t\u00e4ysille katsomoille! Kesken n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nkin joku on pyrkinyt sis\u00e4\u00e4n: \u2013 Jaa, t\u00e4\u00e4ll\u00e4k\u00f6 on avoimien ovien p\u00e4iv\u00e4! <\/p>\n\n\n\n
Lasisesta el\u00e4intarhasta voi povata TT:n menestystarinaa: henkinen v\u00e4kivalta, kiusaaminen ja syrj\u00e4ytyminen ovat kovan aikamme ongelmia, joita on helppo vain seurata sivusta. Eeva-Liisa Mannerin Poltetun oranssin aihe on yht\u00e4 lailla ahdistava \u2013 herkkyys voidaan tulkita heikkoudeksi \u2013, silti \u00e4idinkielen opettaja odottaa malttamattomana t\u00e4m\u00e4n mainosten mukaan uudistetun klassikon ensi-iltaa (TTT:ss\u00e4 14.3.). <\/p>\n\n\n\n
Koko koulu teatterissa <\/p>\n\n\n\n
Reetta ja Maria muistelevat viimevuotista koulun teatterireissua, joka tehtiin TTT:iin
itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n aattona. Opettajakin aisti, miten yleis\u00f6n ja n\u00e4yttelij\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4
v\u00e4reili yhteisymm\u00e4rrys. Oltiin katsomassa Jalmari Finnen Pitk\u00e4j\u00e4rvel\u00e4isi\u00e4, joka kertoo h\u00e4m\u00e4l\u00e4isist\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Joskus n\u00e4ytelm\u00e4teksti irrottaa mielen kerroksista jotain sellaista, mik\u00e4 on olemassa tiedostamattomassa. Jokin kielen tuttu ilmaus, opittu ilme tai liike, peritty tapa, kulttuurin kuva saa sisimm\u00e4n v\u00e4r\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 syntyy yhteisyyden tunne, jota jokainen ihminen kaipaa. Pitk\u00e4j\u00e4rvel\u00e4iset on tulossa uudelleen ohjelmistoon, ja nyt sen soisi jokaisen pirkkalaisen n\u00e4kev\u00e4n. Toinen TTT:n koululuokille sopiva perinnen\u00e4ytelm\u00e4 on Santeri Alkion Puukkojunkkarit, joka takuulla vahvistaa myytti\u00e4 suomalaisesta. <\/p>\n\n\n\n
N\u00e4yttelij\u00e4n ty\u00f6 -taidetta? <\/p>\n\n\n\n
Liika nauraminen tai ryppyotsainen ongelmien osoittelu saattaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 katsojaan taiteen kokemisen n\u00e4l\u00e4n. Reetan mielest\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on ehk\u00e4isty Tampereella erinomaisella n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6ll\u00e4. Reetta on ihastunut nuoriin n\u00e4yttelij\u00f6ihin, mutta viime aikoina h\u00e4n on oppinut arvostamaan kokeneiden, ammattitaitoisten n\u00e4yttelij\u00f6iden ty\u00f6skentely\u00e4. \u2013 On kuin he eiv\u00e4t edes n\u00e4yttelisi, he el\u00e4v\u00e4t tekstin, toteaa Reetta. <\/p>\n\n\n\n
Hyvi\u00e4 esimerkkej\u00e4 Reetan mielest\u00e4 ovat James Goldmanin Leijona talvella -n\u00e4ytelm\u00e4n kuningas ja kuningatar: Tapani Perttu ja Liisa Roine. Liisa Roineen viisas roolity\u00f6 on j\u00e4\u00e4nyt Reetan mieleen l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti. Reetta suositteleekin t\u00e4t\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 kaikille: \u201cTeksti on loistavaa, lavastus tukee tulkintaa, n\u00e4yttelij\u00e4suoritukset ovat mahtavia. Mutta loppua en muista mill\u00e4\u00e4n. Tapahtumia on varmaan liian paljon. \u201d<\/p>\n\n\n\n
Koulun ja teatterin yhteisty\u00f6 <\/p>\n\n\n\n
TT:n ja TTT:n lis\u00e4ksi Pirkanmaalla on monia muita teattereita ja teatteriryhmi\u00e4, jotka
huolehtivat oppilaiden teatterikasvatuksesta. Opettajat voivat pyyt\u00e4\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 kouluun, he saavat tukea n\u00e4ytelmien tekemiseen. He viev\u00e4t oppilaat tutustumaan kulissien takaiseen maailmaan, l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t ryhmi\u00e4 seuraamaan harjoituksia ja esityksi\u00e4. Toimintatapoja on paljon. Viime aikoina my\u00f6s Tampereen kouluissa on innostuttu tekem\u00e4\u00e4n isoja projekteja: esimerkiksi Lyseon lukiosta ja Hatanp\u00e4\u00e4n ja Kaarilan lukiosta on kantautunut ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n innostuneita teatterin tekemisen \u00e4\u00e4ni\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Parasta on tietysti p\u00e4\u00e4st\u00e4 katsomaan esityst\u00e4. Valkeakosken lukion lehtori Marjatta Itkonen kertoo sis\u00e4llytt\u00e4neens\u00e4 kurssiin 5 pakollisen teatterik\u00e4ynnin. \u00c4idinkielen opettajat j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t Valkeakoskella vuosittain 1 \u2013 4 vapaaehtoista matkaa.
-K\u00e4yn Tampereen Teattereissa kymmenen kertaa vuodessa ja Valkeakoskella katson l\u00e4hes kaikki kaupunginteatterin esitykset, kertoo Marjatta. Opettaja on tietysti hyv\u00e4 esimerkki. Kun h\u00e4n kertoo teatterikokemuksistaan, h\u00e4n heittelee innostuksen kipin\u00f6it\u00e4 luokkaansa.<\/p>\n\n\n\n
Teksti julkaistu \u00c4idinkielen opettajain liiton j\u00e4senlehdess\u00e4 Virke helmikuussa 2001<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Teatterit helliv\u00e4t katsojia Pirkanmaalla. Kun silm\u00e4ilemme Tampereen klassillisen lukion oppilaiden Reetta Heinosen ja Maria Paavolan kanssa Aplodia (1\/2001), Tampereen kulttuuritapahtumien tiedotuslehte\u00e4, meid\u00e4t h\u00e4ik\u00e4isee ohjelmatarjonnan monipuolisuus. Jo alkusivuilta Maria hoksaa n\u00e4ytelm\u00e4n monet lajit: musikaalin, farssin, komedian, satun\u00e4ytelm\u00e4n ja aivan tavallisen draaman. Reetta kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota tunteiden kirjoon: on surua, tuskaa, vihaa, ep\u00e4toivoa, mutta my\u00f6s iloa, onnea, toivoa … <\/p>\n