{"id":233,"date":"2021-03-24T18:23:22","date_gmt":"2021-03-24T16:23:22","guid":{"rendered":"https:\/\/seutukustannus.fi\/?page_id=233"},"modified":"2026-02-28T21:09:07","modified_gmt":"2026-02-28T19:09:07","slug":"kommentteja","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/seutukustannus.fi\/index.php\/kommentteja\/","title":{"rendered":"Kommentteja"},"content":{"rendered":"\n<p><\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p>Hei Oili!<\/p>\n\n\n\n<p>Kiitos tapaamisesta Jyv\u00e4skyl\u00e4n Kirjamessuilla. Kiitos uudesta kirjastasi.<\/p>\n\n\n\n<p>Luin kirjasi <em><strong>Linnunrata<\/strong><\/em> jo kertaalleen ja luen viel\u00e4 sen uudestaan. Vankkaa teksti\u00e4. Liikut nykyajassa ja menneiss\u00e4 polvissa. Laaja perspektiivi tuo mielenkiintoa ja on tarpeen asioiden ja ihmisten ymm\u00e4rt\u00e4miseksi.<\/p>\n\n\n\n<p>Piti tarkistaa, miten linnunrata-sana selitet\u00e4\u00e4n. Suomalaista mytologiaa siin\u00e4. Kuvaamasi joutsen-lintu symboloi mieless\u00e4ni aina my\u00f6s parisuhdetta &#8211; joutsenet ja kurjet muun muassa ovat elinik\u00e4isi\u00e4 kumppaneita. Mutta luonnossa el\u00e4\u00e4 my\u00f6s naaras- ja urospuolisia yksinhuoltajia ja niit\u00e4 kukasta kukkaan hyppij\u00f6it\u00e4. Opin t\u00e4m\u00e4n TV:n luonto-ohjelmista.<\/p>\n\n\n\n<p>Linnunrata kuvaa uuden ihmissuhteen kehityst\u00e4. Heti tutustumisen alussa kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ill\u00e4, Oililla ja Joelilla, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4n vahvoja yhteisi\u00e4 mielenkiinnon kohteita aina rakennusprojekteista syv\u00e4llisten el\u00e4m\u00e4n kysymysten pohtimiseen. Kirjallisuus ja kirjat antaa ik\u00e4\u00e4n kuin raamit kahden ihmisen kohtaamiselle.<\/p>\n\n\n\n<p>Varttuneemmalla i\u00e4ll\u00e4 parisuhteen tarpeet ovat tietenkin erilaiset kuin jos olisi tarve perustaa perhe lapsineen. Mutta odotuksia on puolin ja toisin. Kuvittelisin, ett\u00e4 Oilin ja Joelin suhde jatkuu hyv\u00e4n\u00e4 ja luottavaisena yst\u00e4vyyten\u00e4. Siit\u00e4 osoituksena on romaanin viime sivuilla oleva Joelin pitk\u00e4 viesti. Siin\u00e4 palataan my\u00f6s alkujaan Oilia ja Joelia yhdist\u00e4v\u00e4\u00e4n tekij\u00e4\u00e4n &#8211; kirjallisuuden kautta haluun l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tie ihmisen ymm\u00e4rt\u00e4miseen.<\/p>\n\n\n\n<p>Oilin lapsuuden tilanteet &nbsp;kotona ja koulussa palauttavat mieleeni muistoja. Niiss\u00e4&nbsp;l\u00f6ytyy samaa kuin Oililla. Meid\u00e4n kotina oli maatalo, joten juuret on minullakin maalla. Meill\u00e4 maatalo myytiin, tuli konkurssi, vanhemmat erosivat, oli sairautta monenlaista, lasten kannustus koulutukseen (meit\u00e4 on kolme) oli aika v\u00e4h\u00e4ist\u00e4, mutta k\u00e4vin Joensuun tytt\u00f6lyseon alusta loppuun.<\/p>\n\n\n\n<p>&nbsp;Em\u00e4nn\u00e4n ja is\u00e4nn\u00e4n ty\u00f6t maalaistalossa rytmittyv\u00e4t&nbsp;vuodenaikojen mukaan. Niinp\u00e4 Oilin is\u00e4n p\u00e4\u00e4sy koulun kev\u00e4tjuhliin tai \u00e4itienp\u00e4iville estyy, koska t\u00e4ytyy hoitaa peltoty\u00f6t ja valmistautua kev\u00e4\u00e4n&nbsp; viljelyihin. El\u00e4m\u00e4 maalla on kuitenkin perhekeskeist\u00e4, yhteen hiileen puhaltamista, yritt\u00e4mist\u00e4. Uskonnollisuus&nbsp;ja muut perinteiset arvot tukevat Oilin perhett\u00e4. Lasten kouluttaminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 verrattuna aiempiin sukupolviin ja heid\u00e4n mahdollisuuksiinsa saada koulutusta.<\/p>\n\n\n\n<p>Vahva Tampere-nostalgia nousi kyll\u00e4 pintaan, kun kuvasit kaupunkiaOilin ja&nbsp;Joelin silmin. Se tuli minulle hyvin tutuksi 46 opiskelu- ja ty\u00f6vuoden aikana. Opintolaina oli pelastus &#8211; p\u00e4\u00e4sin kuitenkin opiskelemaan &#8211; ja kieli\u00e4, ilman sen tarkempaa suunnitelmaa tulevasta ammatista<strong>. <\/strong>Tulin Tampereelle opiskelemaan v.1973. Joensuun j\u00e4lkeen kaupunki vaikutti maalaistyt\u00f6st\u00e4&nbsp;suurkaupungilta<strong>.<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Kun j\u00e4in el\u00e4kkeelle opettajan ty\u00f6st\u00e4, kuljin bussilla ja jalan ja k\u00e4vin niiss\u00e4 paikoissa, joihin en viel\u00e4 ollut enn\u00e4tt\u00e4nyt menn\u00e4. Olin my\u00f6s Sampolan Tampereen historian luennoilla, joilla k\u00e4siteltiin vuosia 1917\u20131918 (mm. Tuomas Hoppu). Olihan Pohjanmaan ukkini ja my\u00f6s mummini&nbsp;sukulaisia Kangasalan ja Kalevankankaan taisteluissa mukana valkoisten puolella. Historian harrastajana ymm\u00e4rr\u00e4n sek\u00e4 valkoisten ja punaisten taustat, joten syyttely puolin tai toisin ei auta asiaa. Olosuhteet ja maailman tilanne olivat ankeat ja n\u00e4k\u00f6alattomat.&nbsp; Linnunradassakin ihmiset ovat oman elinaikansa kuvia, heihin vaikuttavat heid\u00e4n aikansa historian tapahtumat ja taustat, t\u00e4ss\u00e4 maailmansota, joka oli tuonut is\u00e4n paikkakunnalle ja jonka takia viel\u00e4 50-luvulla oli puutetta.<\/p>\n\n\n\n<p>Sukujen ja esivanhempien taustojen selvittely on ollut my\u00f6s minulle mielt\u00e4 eheytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja ymm\u00e4rryst\u00e4 lis\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4, koska siin\u00e4 voi ynn\u00e4ill\u00e4, miksi vanhemmat tai isovanhemmat toimivat niin kuin toimivat.&nbsp; Seh\u00e4n sinunkin kirjoissa on keskeist\u00e4 ja siksi mielenkiintoista. Ja omalta kohdaltani edesmenneille anteeksiantaminen on helpompaa.<\/p>\n\n\n\n<p>&nbsp;Hauskaa kirjassa muuten oli my\u00f6s Pohjanmaan&nbsp;murre. Niin tutulta kuulostavaa, koska \u00e4itini puhui pohjalaisittain sisartensa kanssa Joensuussa ja omaksui hitaammin savo-karjalaa.<\/p>\n\n\n\n<p>Keskipohjalainen \u00e4itini ei kai koskaan oikein sopeutunut Pohjois-Karjalaan, vaikka siell\u00e4 asui my\u00f6s kaksi muuta sisarta perheineen. \u00c4itini kuoli, kun oli enn\u00e4tt\u00e4nyt olla muutaman vuoden el\u00e4kkeell\u00e4. Is\u00e4n puoleinen mummini oli Etel\u00e4-Pohjanmaalta ja h\u00e4nest\u00e4 on sanottu samaa. H\u00e4nenkin oli vaikeaa sopeutua Karjalaan. Tulo sinne tapahtui mutkan kautta. Is\u00e4n puoleinen ukkini ja etel\u00e4pohjalainen mummini&nbsp;tapasivat Yhdysvalloissa (Minnesota), mutta muuttivat muutaman vuoden j\u00e4lkeen Pohjois-Karjalaan, maatilalle, joka on kotipaikkani. Karjalainen ukkini p\u00e4\u00e4tti lopulta p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 oman k\u00e4den kautta. En tavannut heit\u00e4 koskaan, koska synnyin sen verran my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n. Sen sijaan tapasin himankalaiset isovanhempani&nbsp;useamman kerran.<\/p>\n\n\n\n<p>&nbsp;Kirjaasi lukiessani ymm\u00e4rsin n\u00e4iden tietojen kautta hyvin Oilin is\u00e4\u00e4 Mattia, joka etsi omaa paikkaansa h\u00e4nelle vieraalla paikkakunnalla. My\u00f6s \u00e4iti\u00e4, Toinia, joka joutui luopumaan omista haaveistaan muuttaa siskojensa tavoin kaupunkiin.<\/p>\n\n\n\n<p>Tampere kirjailijoiden&nbsp;kaupunkina ja Joelin kotikaupunkina on yksi yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 OIlin ja Joelin v\u00e4lill\u00e4. Valaisevia ovat my\u00f6s nuo sinun mainitsemasi monet kirjailijoiden ja kirjojen nimet ja pohdiskelut aiheisiin liittyen. Mika Waltarin Suuri illusioni her\u00e4tt\u00e4\u00e4 tunteen nuoren opiskelijatyt\u00f6n mieless\u00e4 siit\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin kaksi aikakautta lomittuisi toisiinsa. H\u00e4n on matkalla Tampereelta Turkuun, kun aseman kaksi junaa l\u00e4htev\u00e4t liikkeelle eri suuntiin. Ihmisyytt\u00e4 &#8211; hyv\u00e4\u00e4 ja pahaa ihmisess\u00e4 &#8211; joutuu pohtimaan syv\u00e4lt\u00e4 Sofi Oksasen Puhdistus -kirjan my\u00f6t\u00e4. Vierailu my\u00f6hemmin Joelin kanssa Valamon luostarissa muistuttaa rukouksen voimasta ja luonnon suuresta merkityksest\u00e4 ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Arkkimandriitta Kristoforos&nbsp;Stavropoulos muistuttaa siit\u00e4 ja my\u00f6s kirjailija Pentti Saarikoski.<\/p>\n\n\n\n<p>Palatakseni Evaan\/Oiliin ja Joeliin. Hekin ovat jatkoa aiemmille sukupolville lapsineen, ja hekin pyrkiv\u00e4t&nbsp;rakentamaan jotakin kest\u00e4v\u00e4\u00e4. Oma ik\u00e4, oma historia ja moderni aika lataa paineita. Kuinka k\u00e4yk\u00e4\u00e4n heille jatkossa?&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Kirjoitin t\u00e4ss\u00e4 omasta suvustani jotakin, ik\u00e4\u00e4n kuin taustaksi omalle lukemiselle, kun pohdiskelin Linnunrata-kirjan ihmisi\u00e4 ja heid\u00e4n aikakauttaan, sek\u00e4 50\u201360-lukua ett\u00e4 2000-luvun alkua.<\/p>\n\n\n\n<p>&nbsp;Minulla ei ole kirjallisuuskriitikon taitoja, mutta minusta kirjoituksesi on maanl\u00e4heist\u00e4 ja sujuvaa. Tekstin lomassa on &nbsp;syv\u00e4llist\u00e4 pohdintaa ihmisen\u00e4 el\u00e4misest\u00e4. Lukemisen arvoinen kirja.<\/p>\n\n\n\n<p>Hyv\u00e4\u00e4 marraskuun loppua!<\/p>\n\n\n\n<p>Terveisin Sinikka Salonen<\/p>\n\n\n\n<p>_______________________________________&#8212;&#8212;-<\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p>Kiitos kirjasta <em><strong>Matala maa, korkealla taivas<\/strong><\/em>, Oili!<\/p>\n\n\n\n<p>Ja onnittelut ison ty\u00f6n valmistumisesta.<\/p>\n\n\n\n<p>Hyvin viihdyin joulunpyh\u00e4t ketunmaalaisten seurassa. Sain tutustua ty\u00f6teli\u00e4isiin, vakavahenkisiin ja juureviin pohjoispohjalaisiin ja el\u00e4\u00e4 mukana heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Jussi ja Selma olivat keskushenkil\u00f6it\u00e4, mutta kuvasit samalla lavealla k\u00e4dell\u00e4 koko kyl\u00e4yhteis\u00f6\u00e4. Ihmisten tapa k\u00e4sitell\u00e4 niin maailmantapahtumia kuin el\u00e4m\u00e4n iloisia ja vaikeita vaiheita antoi kuvan kuin yhdest\u00e4 persoonasta, kyl\u00e4n hengest\u00e4. Ihmiset toimivat toisiaan auttaen, kunnioittaen ja sopuisasti. Nykymaailman yksil\u00f6keskeinen ajattelumaailma on siit\u00e4 kaukana.<\/p>\n\n\n\n<p>Lukiessa silmiin piirtyi eloisia kohtauksia ty\u00f6nteosta, perhe- ja avioel\u00e4m\u00e4st\u00e4. Kuvasit niin lempe\u00e4sti sit\u00e4 kaikkea, itsellesi rakasta maailmaa. Korvaani virkisti Pohjois-Pohjanmaan murre, sen rytmi ja hauskat sanat. Henkil\u00f6t tuntuivat todellisilta ja j\u00e4iv\u00e4t lukemisen j\u00e4lkeenkin mieleen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kunnioitus menneit\u00e4 sukupolvia kohtaan nousi taas mieleen. Kuinka t\u00e4t\u00e4 maata onkaan rakennettu hartiavoimin mutta lujalla rakkaudella. Vieh\u00e4tti my\u00f6s ihmisten uskonnollisuus, jota kuvaat luontevan avoimesti. Seh\u00e4n on niin harvinaista nyky\u00e4\u00e4n, kun ei en\u00e4\u00e4 joulujuhliakaan saa koulussa j\u00e4rjest\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Pidin my\u00f6s kertojaratkaisuistasi. Preesensin kolmas persoona vet\u00e4\u00e4 lukijan henkil\u00f6iden ajatusmaailmaan mutta antaa samalla mahdollisuuden katsoa tilanteita matkan p\u00e4\u00e4st\u00e4. Tajunnanvirtaa ja el\u00e4ytyv\u00e4\u00e4 kerrontaa on paljon, ja henkil\u00f6t hengitt\u00e4v\u00e4t. Ison ty\u00f6n olet tehnyt arkistoja tutkiessasi. Makuasia varmaan, mink\u00e4 verran itse romaanin sivuille sotatapahtumia tuo, mutta uskon, ett\u00e4 nuoremmalla lukijakunnallasi ne ovat hyvinkin tarpeellinen kehys. Sota on joka p\u00e4iv\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 kyl\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, vanhempien h\u00e4t\u00e4 ja huoli jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4, ja sodan mukana elet\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen. Sota&nbsp; hajottaa entisen kiinte\u00e4n el\u00e4m\u00e4n, ja Toinin my\u00f6t\u00e4 siirryt\u00e4\u00e4n uuteen vaiheeseen.<\/p>\n\n\n\n<p>Mainitsit itse, ett\u00e4 romaanissaan on kysymys sukupolvien yli siirtym\u00e4st\u00e4 h\u00e4pe\u00e4st\u00e4. Sit\u00e4 en itse tunnistanut, vaikka Toini-\u00e4iti prologissa haluaa menneist\u00e4 vaieta. Tilan hankkiminen ja katkera menett\u00e4minen ja j\u00e4lleen uusi lunastaminen ovat kyll\u00e4 dramaattisia tapahtumia. Mutta h\u00e4pe\u00e4n sijasta paremminkin kunnioittaa Jussin urhoollista taistelua omasta matalasta maastaan. Ajatukset ovat korkealla, taivaissa asti, ja lukija nostaa Jussille ja h\u00e4nen perikunnalle hattua. Ketunmaalla on kasvanut vahvaa v\u00e4ke\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Ansaittua lepohetke\u00e4 ja hyv\u00e4\u00e4, inspiroivaa uutta vuotta!<\/p>\n\n\n\n<p>Pirkko Turunen<\/p>\n\n\n\n<p>* * * <\/p>\n\n\n\n<p>Hei Oili,<\/p>\n\n\n\n<p>Olen lukenut kirjasi <strong><em>Matala maa, korkealla taivas<\/em><\/strong>. Ihailen sen suhteen monia kirjallisia kykyj\u00e4si ja<br>taitoasi koostaa laaja Suomen historiaan nivoutuva el\u00e4misen kokonaisuus<br>kaunokirjalliseen muotoon. Onnea, olet onnistunut loistavasti!<\/p>\n\n\n\n<p>Kielesi ja kykysi toteuttaa suurin osa teksti\u00e4 murteella oli yll\u00e4tys.<br>Onnistut siin\u00e4 hienosti. Murre soi aidosti lukijan korvissa ja mieless\u00e4.<br>Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 murteen lukeminen on ty\u00f6l\u00e4st\u00e4, mutta juoni imi mukanaan<br>ja murre asettui luontevasti korostamaan tapahtumien aluetta,<br>elinymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, jossa elet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n<p>Kirjan rakenne on ihailtava. Aloitat sielt\u00e4 \u00e4itisi sairaalavuoteen<br>\u00e4\u00e4relt\u00e4, jossa \u00e4iti ihmettelee, ett\u00e4 olet tarttunut moiseen<br>sukututkimukselliseen urakkaan, v\u00e4h\u00e4tteleekin ja sitten saammekin<br>seurata Toinin el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja viime sivuilla kierryt\u00e4\u00e4n aikaan, jolloin<br>Oiliakin jo keinutellaan is\u00e4n syliss\u00e4. Toinista kirjan persoonana en<br>muistanut heti, ett\u00e4 h\u00e4n on todella (tuleva) \u00e4itisi, mutta heti alusta<br>pit\u00e4en lukiessa ihastui tuohon omatahtoiseen, itseelliseen ja ajoin<br>v\u00e4h\u00e4n vastahankaiseen mutta toimeen tarttuvaan ja muiden lapsia<br>hoitavaan &#8221;sinkkuun&#8221; tarinan yhten\u00e4 vahvana naishahmona isossa<br>sisarusparvessa.<\/p>\n\n\n\n<p>Kirjassa lukija kulkee l\u00e4pi Suomen merkitt\u00e4v\u00e4t historialliset vaiheet,<br>k\u00e4\u00e4nteet, sodat, niukkuuden, talkooty\u00f6n, suurperheiden lapsien syntym\u00e4n.<br>El\u00e4ydyin syv\u00e4sti kirjan osaan, jossa elet\u00e4\u00e4n arkea maaseudulla ja<br>p\u00e4rj\u00e4t\u00e4\u00e4n niukkuudesta huolimatta, uneksitaan, suunnitellaan ja<br>toteutetaan parempaa tulevaisuutta. Kuvaat todella osaavasti p\u00e4ivien<br>kulkua, erilaisia arkisen ty\u00f6n vaiheita, askareita. Tunnet uskottavasti<br>ajan ty\u00f6kalut, rakentamisen tavat, karjan hoidon ja hevosen<br>&#8221;persoonallisuuden&#8221;. Lukija todella py\u00f6rii kuvaamiesi ihmisten<br>kintereill\u00e4: haistaa nisun, ohrarieskan ja saa otteen sen ajan tavoista<br>ruokkia suuri v\u00e4ki raskasta ty\u00f6t\u00e4 tekevi\u00e4 ihmisi\u00e4. Lapsikuvaukset ovat<br>aidon oloisia, koskettavia ja hellyytt\u00e4vi\u00e4, mollamaijat ja muut. Lapset<br>huomioidaan kaiken raskaan ty\u00f6n ja huolien lomassa, heist\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n<br>hyv\u00e4\u00e4 huolta, heid\u00e4t peitell\u00e4\u00e4n iltaisin s\u00e4nkyyn jne. Lampaat kerit\u00e4\u00e4n,<br>lanka kehr\u00e4t\u00e4\u00e4n, kerma erotellaan separaattorilla, voi kirnutaan &#8211; voi<br>noita osaavia naisia! Ei ehdi tulla somen kaipuuta!!<\/p>\n\n\n\n<p>Olet taidokas kuvamaan liikaa selitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vahvoja tunnetiloja,<br>tunteiden syntymist\u00e4, paisumista, piilottamista, \u00e4\u00e4net\u00f6nt\u00e4 tulkintaa ja<br>esimerkiksi rakkautta, ihastumista, kaipuun kaihoa sodassa.<br>Yhteis\u00f6llisyys, naapuriapu ja talkoomeininki osoittautuvat kyl\u00e4yhteis\u00f6n<br>voimavaraksi. Sit\u00e4 kuvaat vahvasti ja uskottavasti. Koskettavaa ja<br>terveen realistista on my\u00f6s suurperheen aikuistuvien lasten haihtuminen<br>maailmalle, omiin el\u00e4miins\u00e4 Lahteen. Ei ollut k\u00e4nnyk\u00f6it\u00e4, joilla pit\u00e4\u00e4<br>yhteytt\u00e4. Mini\u00e4-anoppisuhdettakin sivutaan ja hyv\u00e4, ett\u00e4 siin\u00e4 on<br>s\u00e4rm\u00e4\u00e4, sekin tuo uskottavuutta.<\/p>\n\n\n\n<p>Kirjasi sotien kulkua kuvaava osuus oli minusta kaikkine sodan<br>k\u00e4\u00e4nteineen v\u00e4h\u00e4n liian tihe\u00e4 ja ajattelin, ett\u00e4 oliko syyt\u00e4 kaikki<br>sodan k\u00e4\u00e4nteet mainita kirjassa. Toki sek\u00e4 rintaman tunnelmat, ett\u00e4<br>kotov\u00e4en alituinen pelko ja huoli, sankarikuolemat, haudat ja<br>kaatuneiden ilmoittamiset ovat t\u00e4rkeit\u00e4 ja tuttuja suomalaisesta<br>kirjallisuudesta ja koskettavat aina. Ehk\u00e4 tapahtumien osuutta olisi<br>faktojen osalta voinut kuitenkin supistaa.<\/p>\n\n\n\n<p>Kirja imi mukaansa, sai lukijan el\u00e4ytym\u00e4\u00e4n syv\u00e4sti. Tekstin rytmi on<br>hyv\u00e4 ja rivien v\u00e4leist\u00e4 saa lukea omia tunteitaan ja samaistumistaan<br>kirjan henkil\u00f6ihin. Syntyi suuri ihailu sek\u00e4 em\u00e4ntiin ett\u00e4 is\u00e4ntiin,<br>heid\u00e4n taitoihinsa.<\/p>\n\n\n\n<p>Olisi ihana tavata sinua ja k\u00e4yd\u00e4 kasvotusten keskustelua kirjastasi ja<br>kirjoittamisesta ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Olet tehnyt hienon kirjan, voimia kysyneen<br>hienon taustaty\u00f6n ja k\u00e4rsiv\u00e4llisen kokonaisuuden koostamisen.<\/p>\n\n\n\n<p>Terveisin<\/p>\n\n\n\n<p>Kaija Saarelma<\/p>\n\n\n\n<p>* * * *<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image\"><img decoding=\"async\" src=\"https:\/\/ssl.gstatic.com\/ui\/v1\/icons\/mail\/images\/cleardot.gif\" alt=\"\"\/><\/figure>\n\n\n\n<p>Hei, Oili<\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p>Palatakseni kirjaasi <strong><em>Matala maa, korkealla taivas<\/em><\/strong>: Se on minusta upeasti kirjoitettu kirja suvusta, kaikesta ty\u00f6st\u00e4 ja kohtaloista, joihin jouduttiin viime vuosisadalla. Kirjassa on paljon koskettavia kohtia, joita historian valossa ja omia sukujani tutkiessa voi yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Lis\u00e4ksi murre on hauska lis\u00e4 &#8211; muistuttaa my\u00f6s \u00e4itini keskipohjalaista murretta, jota h\u00e4n puhui, vaikka asuttiin Joensuussa.\u00a0<\/p>\n\n\n\n<p>Olet jakanut kirjan luvut mukavasti ja otsikointi niiss\u00e4 vie heti tarinaan. My\u00f6s lukemisen j\u00e4nnitys s\u00e4ilyi loppuun asti. Arvailin aika lailla pitk\u00e4\u00e4n, kuka on Toini. Viittaukset nykyhetkeen (\u00e4idin vanheneminen ja sairaus) tuntuivat luontevilta.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Kyll\u00e4 kirjoittamastasi n\u00e4kee, ett\u00e4 olet ammatti-ihmisi\u00e4! Mutta mit\u00e4 kuulee kirjailijoiden&nbsp;sanovan ty\u00f6st\u00e4\u00e4n, niin ei romaani ihan helposti synny. Siisp\u00e4 nostan hattua sinnikkyydellesi!<\/p>\n\n\n\n<p>Sinikka Salonen<\/p>\n\n\n\n<p>* * * *<\/p>\n\n\n\n<p>Oili,&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Kiitos oikein mielenkiintoisesta lukukokemuksesta; taidan nyt ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 paremmin, millaisissa oloissa ja maailmassa isovanhempani ja is\u00e4nikin eliv\u00e4t. Kyll\u00e4 oli maailma erilainen tuohon aikaan.<\/p>\n\n\n\n<p>T. Raimo Lind<\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p>********<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Hei, Oili<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Kiitos paljon kirjastasi. Nyt vasta sain aikaa lukea sen. Olen k\u00e4ynyt lukupiiriss\u00e4, jossa joka viikolle on uusi kirja luettavana. Siksi aikaa omille valinnoille ei juurikaan j\u00e4\u00e4nyt. Nyt Helsingin ty\u00f6v\u00e4enopiston kurssit ovat joulutauolla ja heti tartuin kirjaasi <strong><em>M<\/em>atala maa, korkealla taivas<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n<p>Pid\u00e4n tavastasi kertoa historiaa ja suvun tarinaa ihmisten kautta, dialogilla ja kohtaamisten avulla. V\u00e4lt\u00e4t selitt\u00e4misen ja j\u00e4t\u00e4t lukijalle mahdollisuuden tehd\u00e4 omat johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4. Tekstisi on sujuvaa ja etenee jouhevasti aikaj\u00e4rjestyksess\u00e4. Se tekee romaanista helppolukuisen.<\/p>\n\n\n\n<p>Kiinnitin huomiota kivaan tapaan aloittaa uusi luku vahvennetulla fontilla. Ik\u00e4\u00e4n kuin otsikko, mutta lause\/virke\/teksti jatkuikin siit\u00e4 sujuvasti. Tekstin jaksottaminen\/tauottaminen on lukijalle yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4. Kuulun niihin lukijoihin, joiden on vaikea lukea paksuja romaaneja ilman v\u00e4liotsikoita. Otsikot usein antavat my\u00f6s vihi\u00e4 tulevasta, mutta sinunkin tapasi on oivallinen.<\/p>\n\n\n\n<p>Tarina on k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni aika tavanomainen torppareita ja m\u00e4kitupalaisia koskeva juttu raatamisesta ja kituuttamalla el\u00e4misest\u00e4, jota kuvaat hyvin. Sodat kuitenkin muuttavat monen kohtalon ja siit\u00e4 alkavat sitten tarinat erota toisistaan paljonkin. Savolaisen \u00e4itini tarina on alun osalta samankaltainen, mutta Savossa ei kuokittu turvepeltoja vaan taisteltiin kivir\u00f6ykki\u00f6iden kanssa. Ukki kuoli 1922 tuberkuloosiin ennen kuin ehti lunastaa torppansa. Siit\u00e4 taas seurasi monenlaisia asioita. Ei ollut maata, ei taloa, johon sitoutua, ja siksi \u00e4idill\u00e4ni on erilainen tarina kuin sinun \u00e4idill\u00e4si.<\/p>\n\n\n\n<p>Tuleeko kirjalle jatkoa?<\/p>\n\n\n\n<p>Kuulut \u00e4itisi puolelta Roivas-sukuun ja min\u00e4 taas is\u00e4ni puolelta. Toinenkin tuttu sukunimi vilahtelee teksteiss\u00e4si eli Tervo. Sen olen saanut miehelt\u00e4ni, jonka suku on Pohjois-Karjalasta, Lieksa-Nurmes-akselilta. Sit\u00e4 sukua en ole pystynyt tutkimaan. Is\u00e4ni is\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4n ei tiedet\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n ja \u00e4idin l\u00f6ysin suurella vaivalla kirkonkirjoista. Mielenkiintoni lopahti siihen.<\/p>\n\n\n\n<p>Oikein mukavaa joulun ja uuden vuoden odottamista!<\/p>\n\n\n\n<p>Terveisin Mervi<\/p>\n\n\n\n<p>********<\/p>\n\n\n\n<p>Oilin uusin kirja: M<strong>atala maa, korkealla taivas<\/strong> on todella lukemisen arvoinen! On lukuel\u00e4mys. Suosittelen! Lakeudella syntyneen\u00e4 ja kasvaneena, voi kirjaa lukiessa k\u00e4yd\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n l\u00e4pi oman sukunsa ja Oulun seudun pit\u00e4jien historiaa. Hyvin koskettavaa. Oililla on taito saada tunnelma mukaan asioita kuvatessaan. Kirjassa v\u00e4littyy kunnioitus maaseudun ihmisille ja heid\u00e4n ty\u00f6lleen sukupolvien saatossa. Hyv\u00e4\u00e4 alkanutta vuotta kaikille! Terveisin Aino Kantoj\u00e4rvi<\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p>________________________________________<\/p>\n\n\n\n<p>https:\/\/kultturelli-matkalaukussa.blogspot.com2021\/03\/matala-maa-korkealla-taivas-sukutarina.html<\/p>\n\n\n\n<p>Blogi: Kultturelli Matkalaukussa: <strong>Matala maa korkealla taivas<\/strong> sukutarina Limingan Ketunmaalta<\/p>\n\n\n\n<p>19.11.2021<\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Hei Oili! Kiitos tapaamisesta Jyv\u00e4skyl\u00e4n Kirjamessuilla. Kiitos uudesta kirjastasi. Luin kirjasi Linnunrata jo kertaalleen ja luen viel\u00e4 sen uudestaan. Vankkaa teksti\u00e4. Liikut nykyajassa ja menneiss\u00e4 polvissa. Laaja perspektiivi tuo mielenkiintoa ja on tarpeen asioiden ja ihmisten ymm\u00e4rt\u00e4miseksi. Piti tarkistaa, miten linnunrata-sana selitet\u00e4\u00e4n. Suomalaista mytologiaa siin\u00e4. Kuvaamasi joutsen-lintu symboloi mieless\u00e4ni aina my\u00f6s parisuhdetta &#8211; joutsenet ja &hellip; <\/p>\n<p class=\"link-more\"><a href=\"https:\/\/seutukustannus.fi\/index.php\/kommentteja\/\" class=\"more-link\">Jatka lukemista<span class=\"screen-reader-text\"> &#8221;Kommentteja&#8221;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-233","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seutukustannus.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/233","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seutukustannus.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/seutukustannus.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seutukustannus.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seutukustannus.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=233"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/seutukustannus.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/233\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2159,"href":"https:\/\/seutukustannus.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/233\/revisions\/2159"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seutukustannus.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=233"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}