\u201cYht\u00e4kki\u00e4 huomasin osaavani lukea. Minulle tuli hirmuinen lukemisen himo. Halusin aina vaan lukea.\u201d Lukion ensimm\u00e4isen \u00e4idinkielen kurssin alussa olemme h\u00e4mm\u00e4stelleet opiskelijoiden kanssa lukemaan oppimisen ihmett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Viime vuosina kuitenkin moni on tullut puhumaan lukemisen vaikeudesta: \u201cTekstin luku vie liian kauan aikaa. En saa mill\u00e4\u00e4n luetuksi kokonaista kirjaa. Unohdan heti lukemani. En saa tehty\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muutakaan. Koeviikko pelottaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Repliikeist\u00e4 n\u00e4kyy, ett\u00e4 lukutaito ohjaa yksil\u00f6n k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4. Toisaalta lukeminen on k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4. \u00c4idinkielen oppikirjat puhuvatkin lukemisstrategioista, erilaisista tavoista l\u00e4hesty\u00e4 teksti\u00e4. Lukemisprosessi, siihen asennoituminen, lukutavat sek\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin my\u00f6s valinnat ovat seurausta siit\u00e4, miten meit\u00e4 on opetettu k\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Lukutaidon arvostuksella on Suomessa vahvat juuret. 1600-luvulla Gezelius-piispat saivat kansan lukemaan niin, ett\u00e4 jo 1800-luvulla lukutaitoprosentti oli komea. Kansallinen her\u00e4\u00e4minen siivitti suomenkielisten pyrkimyst\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 sivistyksellisesti tasaveroiseen asemaan ruotsinkielisten kanssa. Koulu- ja kirjastolaitos ja kaikki kansaa sivist\u00e4v\u00e4t instituutiot ovat pit\u00e4neet koko historiansa ajan huolta opetuksen hyv\u00e4st\u00e4 laadusta.<\/p>\n\n\n\n
Koulutuksen arvo on yh\u00e4 kiist\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Sen sijaan myytti sataprosenttisesta lukutaidosta kyseenalaistuu helposti, sill\u00e4 opiskelija on uuden, h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n tilanteen edess\u00e4. Nyt puhutaan mediasivistyksest\u00e4 ja korostetaan lukutaidon vaatimusten moninaisuutta. Opiskelijan pit\u00e4\u00e4 kyet\u00e4 lukemaan verkkotekstej\u00e4 Internetist\u00e4. H\u00e4n tarvitsee teknologia- ja medialukutaitoa sek\u00e4 intertekstuaalista lukutaitoa. Jotta h\u00e4n menestyisi, h\u00e4nen pit\u00e4isi osata vaihdella lukustrategioitaan.<\/p>\n\n\n\n
Opetussuunnitelmat toteavat, ett\u00e4 hyv\u00e4 lukutaito auttaa edistym\u00e4\u00e4n yksil\u00f6n\u00e4 ja yhteiskunnan j\u00e4senen\u00e4. Se antaa mahdollisuuden kontrolloida yhteiskunnan toimia ja osallistua p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon. Viisas lukija kykenee p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n, erittelem\u00e4\u00e4n, arvioimaan. H\u00e4n luo yhteyksi\u00e4 asioiden v\u00e4lille ja suhteuttaa ne luontevasti omiin kannanottoihinsa; samalla h\u00e4n rakentaa ajatteluaan vuorovaikutuksessa lukemansa kanssa.<\/p>\n\n\n\n
Tavoitteisiin sopivat menetelm\u00e4t ja v\u00e4lineet ovat oppimisen edellytys. Tarvitaan s\u00e4hk\u00f6isi\u00e4 medioita mutta erityisesti kauno- ja tietokirjallisuutta, sanoma- ja aikakauslehti\u00e4. Aineistojen helppo saatavuus on opetusj\u00e4rjestelyjen kannalta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Asianmukaiset koulukirjastot ovatkin nyky-yhteiskunnan sivistyksen mitta.<\/p>\n\n\n\n
Lukemisessa on kyse kielen ja ajattelun kehitt\u00e4misest\u00e4. Oppimisen ihme toistuu aina, kun opiskelija lukemansa perusteella oivaltaa jotain uutta tai laatii sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n, kielelt\u00e4\u00e4n ja rakenteeltaan uudenlaisen tekstin.<\/p>\n\n\n\n
Oili Sainila, teksti julkaistu Aamulehdess\u00e4 maaliskuussa 2001<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
\u201cYht\u00e4kki\u00e4 huomasin osaavani lukea. Minulle tuli hirmuinen lukemisen himo. Halusin aina vaan lukea.\u201d Lukion ensimm\u00e4isen \u00e4idinkielen kurssin alussa olemme h\u00e4mm\u00e4stelleet opiskelijoiden kanssa lukemaan oppimisen ihmett\u00e4. Viime vuosina kuitenkin moni on tullut puhumaan lukemisen vaikeudesta: \u201cTekstin luku vie liian kauan aikaa. En saa mill\u00e4\u00e4n luetuksi kokonaista kirjaa. Unohdan heti lukemani. En saa tehty\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muutakaan. Koeviikko … <\/p>\n