\u201cOn t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 askeleen\/ p\u00e4\u00e4laskimo Tampereen:\/ v\u00e4li torin ja Tuulensuun\/ kivisein\u00e4n ja lehmuspuun.\u201d Kirjailija Kalevi Kalemaan graniittinen hahmo piirtyy silmiini. H\u00e4nen vakava \u00e4\u00e4nens\u00e4 valuu Lauri Viidan Mylly-runon s\u00e4keisiin. Vieress\u00e4ni istuu ryhm\u00e4 \u00e4idinkielen opettajia, vilkuilee puolelta toiselle, ihastelee, h\u00e4mmentyy. Miten paljon kulttuurihistoriaa k\u00e4tkeytyyk\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n!<\/p>\n\n\n\n
Olemme tulleet H\u00e4meenkadulle. T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 kirjailija on kertonut Kaakinmaalla ruoskitun tamperelaisia viel\u00e4 1800-luvun lopulla. H\u00e4n on kuvaillut kansalaissodan kirjallisia muistomerkkej\u00e4. Muistelen itsekin lukeneeni Oiva<\/em> Paloheimon<\/em> teoksen Levoton lapsuus<\/em>, jossa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Lauri etsii is\u00e4\u00e4 H\u00e4meenkadun ruumiskasoista kansalaissodan pahimman rytin\u00e4n j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n Tampereen Teatterin kohdalla kertojan silmiss\u00e4 karehtii hetken hymy: kuulemme Aarne Orjatsalon ja Ain\u00b4Elisabeth Pennasen<\/em> rakkaussuhteesta. T\u00e4ss\u00e4 on my\u00f6s Hannu Ahon<\/em> Sinisen talon<\/em> milj\u00f6\u00f6. Kosken partaalla Kalemaa paljastaa petetyn tyt\u00f6n teeman olleen tyypillinen ennen: viaton tytt\u00f6 vietell\u00e4\u00e4n, h\u00e4n saa aviottoman lapsen, jonka heitt\u00e4\u00e4 koskeen. Koski on houkutellut ep\u00e4toivoisia monissa teksteiss\u00e4; tunnetuimpia Hannu Salaman Se tavallinen tarina<\/em> ja V\u00e4in\u00f6 Linnan P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n Kirjailija maalaa ajankuvaa sanoilla. Maisemasta alkaa heijastua el\u00e4m\u00e4nusko, kun ajamme ohi Kirjastotalon, joka M\u00e4kel\u00e4n piireineen teki Tampereen tietoiseksi omasta erikoislaadustaan prosaistien kaupunkina ja uuden sukupolven kasvattajana. Finlaysonin tehtaan luona kuulemme vuosikymmenten ty\u00f6n \u00e4\u00e4net. Mutta kun k\u00e4ymme Amurissa, Anneli Toijalan romaanien milj\u00f6\u00f6ss\u00e4, ja Lauri Viidan museossa ja jatkamme Minna Canthin jaYrj\u00f6 Jylh\u00e4n patsaille, olemme yh\u00e4 sidoksissa el\u00e4m\u00e4n ankariin lakeihin.<\/p>\n\n\n\n On vuosi 1986. T\u00e4n\u00e4 leppe\u00e4n\u00e4 kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olen oppinut Tampereen historiaa. Olen tilitt\u00e4nyt suhdettani el\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja minulle vieras maisema on pakottanut sieluni kerrokset dialogiin. Soluissani soi sama sukupolvien monikirjava \u00e4\u00e4ni, jonka Viljo Kajava<\/em> on tavoittanut runossaan Kaakinmaa: \u201c\u2013 <\/strong>yh\u00e4 viel\u00e4kin kasvavat pihlajat Kaakinmaan pihoissa,\/<\/em> kymmenet puitten sukupolvet\/ – -ihmiset<\/em>kasvavat kaupungissa,\/ – – tuhannet ihmisrivit<\/em> heid\u00e4n allaan\/ – – rautalehden korvana uuden<\/em>sukupolven askeleita\/ kuunnellen,\/ pihlajanlehden k\u00e4ten\u00e4 tummien rivien vaellusta\/ tervehtien \u2013 \u201c<\/em><\/p>\n\n\n\n \u201cTarinatie\u201d ja \u201cProosapolku\u201d ovat p\u00e4\u00e4sseet Aamulehden<\/em> otsikoihin viime p\u00e4ivin\u00e4, mutta ep\u00e4ilen, ett\u00e4 Kalemaan k\u00e4sikirjoituksen kohtalo toistuu: asia siirtyy toimistosta toiseen eik\u00e4 kukaan tartu toimeen. Aihe saattaa olla yh\u00e4 kipe\u00e4n poliittinen. Yh\u00e4 on helpointa k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 selk\u00e4 sille, joka paljastaa suomalaisen maiseman Getsemanen polut.<\/p>\n\n\n\n Olisiko traumamme parannettavissa? Voisiko t\u00e4st\u00e4 pitk\u00e4perjantain pimeydest\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isp\u00e4iv\u00e4n valoon? Kirjallisuus avaa n\u00e4k\u00f6kulmia, kertoo ihmiskunnan yhteiset kokemukset, auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n moninaisuutta. Kun Kertomustien kulkija oivaltaa t\u00e4m\u00e4n, h\u00e4n maisemaa katsoessaan katsoo ihmist\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 katseessaan oman sielunsa maiseman: ihmisyytens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Oili Sainila, teksti julkaistu Aamulehdess\u00e4 elokuussa 2001<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" \u201cOn t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 askeleen\/ p\u00e4\u00e4laskimo Tampereen:\/ v\u00e4li torin ja Tuulensuun\/ kivisein\u00e4n ja lehmuspuun.\u201d Kirjailija Kalevi Kalemaan graniittinen hahmo piirtyy silmiini. H\u00e4nen vakava \u00e4\u00e4nens\u00e4 valuu Lauri Viidan Mylly-runon s\u00e4keisiin. Vieress\u00e4ni istuu ryhm\u00e4 \u00e4idinkielen opettajia, vilkuilee puolelta toiselle, ihastelee, h\u00e4mmentyy. Miten paljon kulttuurihistoriaa k\u00e4tkeytyyk\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n! Olemme tulleet H\u00e4meenkadulle. T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 kirjailija on kertonut Kaakinmaalla ruoskitun tamperelaisia viel\u00e4 … <\/p>\n