K\u00e4velemme Rantatiet\u00e4, joka mukailee joen vartta. Uoma on kapeampi kuin ennen,
vesi ruostunut. Puut k\u00e4h\u00e4rin ja vahvoin varsin ottaneet maisemassa vallan, mutta veden ikuisesti vy\u00f6ryv\u00e4 liike saa meid\u00e4t unohtamaan \u00e4\u00e4riviivamme. Harteillamme menneen ajan kosketus n\u00e4emme muistot, lapsuutemme el\u00e4v\u00e4t kuvat.<\/p>\n\n\n\n
Tuon tunteen muistat parhaiten esiintymisist\u00e4si alakoulun juhlissa. Se ei h\u00e4vinnyt viel\u00e4
my\u00f6hemmink\u00e4\u00e4n, ei edes lukioluokilla: jossain vaiheessa n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 tai lausuntaesityst\u00e4, esitelm\u00e4\u00e4 tai kirjallisuuskeskustelua unohdit ajan ja paikan. Oli kuin l\u00e4hell\u00e4si olevien ihmisten sisin olisi avannut mielesi padot ja puheesi virtasi kuin merta kohti pyrkiv\u00e4 vesi.
Mit\u00e4 my\u00f6hemmin tapahtui, miss\u00e4 ja milloin? Et osaa sanoa, mik\u00e4 sai sinut h\u00e4pe\u00e4m\u00e4\u00e4n,
kontrolloimaan itse\u00e4si, kovettumaan. Unohdit sisimp\u00e4si \u00e4\u00e4nen ja kuvat. En voi moittia sinua: vasta nyt ymm\u00e4rr\u00e4n. Lomamatka nimitt\u00e4in ohjasi minut kouluvuosieni kotipit\u00e4j\u00e4n kirjastoon, josta sain luettavakseni Paula Tuomikosken teoksen Taide ja ihminen.
Taidekasvatuksen laajuutta ja kulttuuritapahtumien runsautta ei ole voinut olla huomaamatta.<\/p>\n\n\n\n
Tuomikoski kuvaakin 1990-luvun taiteen ja viestinn\u00e4n vuosikymmeneksi. Huikeimmillaan toiminta n\u00e4kyy kes\u00e4n 2001 taidekalentereissa: runoviikkoja, teatteriesityksi\u00e4, tanssitapahtumia, taiden\u00e4yttelyit\u00e4, musiikkifestivaaleja.
\u201cOlemme siirtym\u00e4ss\u00e4 informaatioyhteiskunnasta el\u00e4mysyhteiskuntaan\u201d, muistelen Suvi Lindenin sanoneen. My\u00f6s poliittiset p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t pit\u00e4v\u00e4t taiteellisen toiminnan tukemista hy\u00f6dyllisen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tapahtumat luovat yhteishenke\u00e4, edist\u00e4v\u00e4t sosiaalista vuorovaikutusta, jopa eri sukupolvien v\u00e4lill\u00e4. Kun yksil\u00f6lle t\u00e4rkeit\u00e4 asioita arvostetaan, el\u00e4misen motivaatio saa sytykkeit\u00e4. Kun voi toteuttaa persoonallisuuttaan jollakin alueella, syntyy mahdollisuuksia hyv\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n.
Hyv\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 on m\u00e4\u00e4ritelty toistuvasti: 1900-luvun loppu oli my\u00f6s arvokriisin aikaa. Materialismi kiihdytti el\u00e4m\u00e4n liiallisen stressin kierteeseen. Ihmissuhteet koneistuivat. Ei ollut aikaa itselle eik\u00e4 l\u00e4heisille; samalla el\u00e4m\u00e4narvojen t\u00e4rke\u00e4 alue, tunteiden ilmaisu, n\u00e4ivettyi. L\u00e4heisiss\u00e4 ihmissuhteissakin saattoi vallita viidakon laki. \u201cKaiken pit\u00e4isi menn\u00e4 nappiin, sisint\u00e4\u00e4n ei halua paljastaa, ei uskalla edes rakastua, ettei tarvitsisi petty\u00e4\u201d, sin\u00e4kin totesit.
Huippuunsa kehitetyt v\u00e4lineet ja tiedon m\u00e4\u00e4r\u00e4 eiv\u00e4t auttaneet informaatioyhteiskunnassa.
Koulutuksen taso ei parantunut, kun perustaidot j\u00e4iv\u00e4t oppimatta. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n el\u00e4mysyhteiskunnassa ei kyet\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n taiteita, jos ei ole esteettisten el\u00e4mysten kokemisen ja tunnistamisen edellytyksi\u00e4, kuten herkkyytt\u00e4 ja kauneudentajua ja kyky\u00e4 tulkita merkityksi\u00e4.
Miten oikeassa olitkaan esitelless\u00e4si ylioppilasaineessasi ihmisen taideteoksena. Eino Leinon p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4en julistuksesi runossa Nuorten usko: \u201cSen kansan aatos tulta salamoi,\/ sen tunne tuoksui suviaamun lailla\/ ja kiurun lempen\u00e4 sen kieli soi\/ ja mieli p\u00e4ilyi niin kuin kaste mailla.” <\/p>\n\n\n\n
Oili Sainila, teksti julkaistu Aamulehdess\u00e4 hein\u00e4kuussa 2001<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
K\u00e4velemme Rantatiet\u00e4, joka mukailee joen vartta. Uoma on kapeampi kuin ennen,vesi ruostunut. Puut k\u00e4h\u00e4rin ja vahvoin varsin ottaneet maisemassa vallan, mutta veden ikuisesti vy\u00f6ryv\u00e4 liike saa meid\u00e4t unohtamaan \u00e4\u00e4riviivamme. Harteillamme menneen ajan kosketus n\u00e4emme muistot, lapsuutemme el\u00e4v\u00e4t kuvat. Tuon tunteen muistat parhaiten esiintymisist\u00e4si alakoulun juhlissa. Se ei h\u00e4vinnyt viel\u00e4my\u00f6hemmink\u00e4\u00e4n, ei edes lukioluokilla: jossain vaiheessa n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 … <\/p>\n