Matala maa, korkealla taivas. Oili Sainila, 418 s. Seutu Kustannus, Tampere<\/p>\n\n\n\n
Koskelan Jussin kuokka iskeytyi turpeeseen Urjalassa vuonna 1884. Lindin Jussi alkoi kuokkia suota Limingassa vuonna 1896. J\u00e4lkimm\u00e4inen oli todellinen henkil\u00f6, kirjailija Oili Sainilan isois\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sainila kuvaa \u00e4idinpuolen sukunsa vaiheita puolen vuosisadan ajalta. Samalla tulee tutuksi Ketunmaan kyl\u00e4, sen ihmiset ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. On torppareita ja talollisia, piikoja ja renkej\u00e4, kirkonkyl\u00e4n nimekk\u00e4it\u00e4 valtakunnan politiikan huipulle saakka. Lasten touhut ja tuumat tulevat eloisasti esille.<\/p>\n\n\n\n
Liminka on tunnetumpi niityist\u00e4 kuin soista. Jo Topelius kuvaili Maamme-kirjassa: \u201dPohjanmaan pohjoisosassa, jossa meren pohja on ollut hietainen, aukeavat Limingan niityt aavana, pajupensaiden ja nuorien koivujen verhoamana silmiinkantamattomana heinikkona.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Puuton niittyalue alkaa Liminganlahden rannalta. Maankohoaminen siirt\u00e4\u00e4 rantaviivaa jopa kaksi kilometri\u00e4 vuosisadassa. Rantaruovikot ja muu vesikasvillisuus muuttuvat ruohostoiksi, joiden pusikoitumisen laaja niitto- ja laidunk\u00e4ytt\u00f6 esti. Viime vuosisadan alkupuolella niittymerta oli jopa 20 000 hehtaaria. Alueelle saapui joka kes\u00e4 satoja niittomiehi\u00e4 eri puolilta Suomea. Perinne jatkui osin 1960-luvulle saakka.<\/p>\n\n\n\n
Etel\u00e4ss\u00e4 niittyalue rajautuu laajoihin soihin. Kun asutus tiheni 1800-luvun lopulla, uusia tiloja ryhdyttiin raivaamaan soille. N\u00e4in syntyi muun muassa Ketunmaan kyl\u00e4. Lindin torppa sijaitsi Meij\u00e4nper\u00e4ll\u00e4, idemp\u00e4n\u00e4 sijaitsi Toinenper\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tilojen nimet heijastelivat raivaajahenke\u00e4 ja el\u00e4misen ankaruutta. Yhden tilan nimi on kartassa yh\u00e4 Perkkaus. Toisella per\u00e4ll\u00e4 sijaitsi talo nimelt\u00e4 Oltava. Tulijat olivat todenneet: \u201dT\u00e4s\u00e4 se on nyt sitte oltava.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Kun Jussi iskee ensi kerran kuokkansa suohon, iso kyyk\u00e4\u00e4rme luikahtaa pakoon. Jussi antaa sen menn\u00e4, k\u00e4\u00e4rmeit\u00e4 on suolla runsaasti. Jussi on lyhyenl\u00e4nt\u00e4 jytykk\u00e4, jolla on el\u00e4v\u00e4iset silm\u00e4t. V\u00e4lill\u00e4 h\u00e4n on kovasti puhep\u00e4\u00e4ll\u00e4, sitten taas \u2019totinen kuin Lotilan puntari\u2019.<\/p>\n\n\n\n
Talkoov\u00e4est\u00e4 on suuri apu torpan rakennust\u00f6iss\u00e4. Pian valmistuu my\u00f6s navetta ja savusauna. Hirsi\u00e4 saadaan ty\u00f6palkkana valtion mets\u00e4st\u00e4, lautaa Jukolan talosta lis\u00e4ty\u00f6t\u00e4 vastaan. Jussi on ollut Jukolassa renkin\u00e4 ja arentitorppa nousee Jukolan maille.<\/p>\n\n\n\n
Jussin vaimo Selma haluaa kotipihalle kuusen. Se l\u00f6ytyy Perkkauksen mailta. Is\u00e4nt\u00e4 Kalle auttaa kantamaan sen Lindien pihamaalle. Se istutetaan kaivon viereen. Siin\u00e4 se varttuu ja seurailee asukkaiden el\u00e4m\u00e4n kulkua. Oili Sainila valjastaa v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s kotikuusen tarinan kertojaksi.<\/p>\n\n\n\n
Kolmas lapsi syntyy. Pieni torppa ei tarjoa talviaikaan riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 elantoa perheelle. Jussi l\u00e4htee ratat\u00f6ihin, Raaheen rakennetaan pistoraidetta. Pian kutsuvat my\u00f6s pohjoisen uitot ja savotat. K\u00e4mpp\u00e4el\u00e4m\u00e4n kuvaajana Sainila on tarkka, heikon tieverkon haasteet liikkumiselle k\u00e4yv\u00e4t my\u00f6s hyvin ilmi.<\/p>\n\n\n\n
Jussi ei luota pankkeihin, ei edes sukanvarteen. Rahak\u00e4tk\u00f6t ovat maassa ja sein\u00e4lautojen takana. Vuoteen 1906 menness\u00e4 varoja on kertynyt niin paljon, ett\u00e4 Lindit kohoavat torpparista talolliseksi. He ostavat Jukolasta liki 15 hehtaaria Jussin raivaamaa peltoa. Kauppakirjan allekirjoitus saa pirtinkin hymyilem\u00e4\u00e4n. Muutaman vuoden kuluttua tallissa hirnahtelee oma hevonen ja uusi ompelukone odottaa malttamattomana p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Maa jatkaa kiertoaan auringon ymp\u00e4ri. Keisarin ilkeydet Pietarissa eiv\u00e4t Limingan arkeen suuresti vaikuta. Naiset saavat \u00e4\u00e4nioikeuden. Vuonna 1913 vihit\u00e4\u00e4n Ketunmaan koulu. Limingan ensimm\u00e4inen kansakoulu oli koko maan vanhimpia, se oli perustettu kirkonkyl\u00e4\u00e4n jo 1871.<\/p>\n\n\n\n
Lindin pirtiss\u00e4 on vilskett\u00e4. Koulun perustamisvuonna lapsia on seitsem\u00e4n. Katras kasvaa viel\u00e4 kolmella, nuorimmaisena tyt\u00e4r Toini. H\u00e4nest\u00e4 tulee Oili Sainilan \u00e4iti.<\/p>\n\n\n\n
Toini Lind syntyy kansalaissodan loppuvaiheessa. Sota ei koettele Liminkaa pahoin, koska valkoiset ja punaiset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t sopimukseen v\u00e4kivallan v\u00e4ltt\u00e4misest\u00e4. Lindin perheelt\u00e4 sota kuitenkin vie vanhimman pojan. H\u00e4nen terveytens\u00e4 heikentyy Hennalan vankileirill\u00e4 ja h\u00e4n kuolee syksyll\u00e4 1918.<\/p>\n\n\n\n
Lindin lapset oppivat jo varhain tekem\u00e4\u00e4n lujasti t\u00f6it\u00e4. Metsist\u00e4 ker\u00e4t\u00e4\u00e4n marjoja myyt\u00e4v\u00e4ksi, soilta etenkin meskuja, mesimarjoja. Kun on v\u00e4\u00e4nnetty hevoskuorma vihtoja, myyntireissu ulotetaan Oulun torille saakka.<\/p>\n\n\n\n
Arjen pieni\u00e4 tapahtumia Sainila kuvailee herk\u00e4sti. Maatilan keskeiset ty\u00f6t tulevat tutuiksi. Hein\u00e4nteko, navettahommat, pyykinpesut, leipominen, ruoanlaitto. Lasten leikit saavat my\u00f6s sijansa. Lelut l\u00f6ytyv\u00e4t p\u00e4\u00e4osin l\u00e4hiluonnosta.<\/p>\n\n\n\n
Arjen ohella Sainila kuvaa juhlia. Lindin ainoa elossa oleva poika Johan avioituu tomeran Marian kanssa. Koko Ketunmaa on paikalla, pelimannit Temmekselt\u00e4 asti. Pappi \u00c5str\u00f6m paasaa, morsian s\u00e4teilee, Selma kyynelehtii. Jussi johtaa vierasjoukon tanssiin.<\/p>\n\n\n\n
1920-luvun j\u00e4lkipuoliskolla Suomessa elet\u00e4\u00e4n voimakkaan kasvun aikaa. Uutta peltoa raivataan ja ostetaan, koneita hankitaan. Mutta vuonna 1929 alkanut talouslama romahduttaa kaiken. Pakkovasara paukkuu my\u00f6s Limingassa.<\/p>\n\n\n\n
Sainila kuvaa yksityiskohtaisesti Ketunmaan ensimm\u00e4isen pakkohuutokaupan. Aapolta ja Kaisalta menev\u00e4t maat ja m\u00f6kki irtaimistoineen. Hyvin ei k\u00e4y Lindink\u00e4\u00e4n perheelle. Kun poliisi tuo haasteen, Jussi piiloutuu hein\u00e4ladon rintuuksille mutta ei v\u00e4lty huutokaupalta. Lopulta Lindit saavat kuitenkin j\u00e4\u00e4d\u00e4 asumaan taloonsa, nyt vuokralaisina. Oulu ja etel\u00e4n kaupungit houkuttelevat ty\u00f6ntekijoit\u00e4 liikkeisiins\u00e4. Niin my\u00f6s Lindilt\u00e4, kotiin j\u00e4\u00e4 tyt\u00f6ist\u00e4 vain Toini.<\/p>\n\n\n\n
Vuodet vieriv\u00e4t, lama v\u00e4istyy. Vaikka Jussi on jo ik\u00e4mies, h\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 Lappiin savotoille. Nyt matkustetaan herroiksi junalla, Rovaniemelle saakka. Tukkik\u00e4mp\u00e4ll\u00e4kin olot ovat kohentuneet. Siell\u00e4 on my\u00f6s em\u00e4nt\u00e4, joka laittaa ruokaa ja pit\u00e4\u00e4 j\u00e4tk\u00e4t komennossa.<\/p>\n\n\n\n
Tila lunastetaan takaisin suvulle 30-luvun puoliv\u00e4lin tienoilla. Jussi ja Selma omistavat puolet, Johan ja Maria toisen puolen. Aluksi elet\u00e4\u00e4n yhteistaloudessa. Maria on jo lapsiakka. Pikku Sylvi, isovanhempien silm\u00e4ter\u00e4, kiikkuu soutotoolissa.<\/p>\n\n\n\n
Vuonna 1938 tulee Toinin tilaisuus l\u00e4hte\u00e4. H\u00e4n muuttaa siskojensa kutsumana Lahteen. Ty\u00f6paikka Luhtasen neulomossa saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 jo muutaman kuukauden kuluttua. Vanhemmat siirt\u00e4v\u00e4t osuutensa Toinin nimiin, tytt\u00e4rest\u00e4 tulee heid\u00e4n \u201dhuoltajansa\u201d, ja Johanin perhe muuttaa Ojantakaseen rakennettuun taloon.<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4t vuodet p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t, sodan uhka kasvaa. Sitten tulee p\u00e4iv\u00e4, jolloin Sylvi kuulee, ett\u00e4 is\u00e4n on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 rintamalle. Sylvi kysyy ihmeiss\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 se mintama oikein on. \u201dSe on kaukana mett\u00e4n takana. Sinne tulee palijo miehi\u00e4 reenaamaan\u201d, is\u00e4 vastaa.<\/p>\n\n\n\n
Limingan miehi\u00e4 kaatuu sodissa noin sata. Johan selvi\u00e4\u00e4, kahden siskon miehet eiv\u00e4t. Sainila kuvaa koskettavasti kotirintaman tunnelmia. Ep\u00e4tietoisuus raastaa, pappia ei haluta n\u00e4hd\u00e4 kyl\u00e4tiell\u00e4. Rankat mottitalkoot vahvistavat yhteishenke\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Lindin perheen kuopus Toini on jo t\u00e4ysi-ik\u00e4inen. H\u00e4n hoitaa polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 asioita kirkonkyl\u00e4ss\u00e4. Matkalla tulee vastaan sotilas, joka hymyilee niin ett\u00e4 Toinin on vastattava hymyyn. My\u00f6s tienvarren puut ja pensaat alkavat hymyill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Sainila sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 sotavuosien kuvaukseen aitoja kirjeit\u00e4. Teoksessa on aiemminkin ollut useita kirjeit\u00e4, mutta niiden sis\u00e4ll\u00f6n on kirjailija ilmeisesti luonut. Lukija ei voi olla asiasta varma. Takakannen mukaan teos on \u201dtosipohjainen historiallinen kertomus\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Kirjan keskeiset henkil\u00f6t esiintyv\u00e4t oikeilla nimill\u00e4, my\u00f6s keskeiset tapahtumat ovat totta. Kirjoittaja kertoo mielikuvituksen kuitenkin siivitt\u00e4neen tarinaa voimakkaasti. N\u00e4in on tuotu pienet arkiset tapahtumat lukijaa l\u00e4helle, samalla henkil\u00f6kuvat ovat tarkentuneet.<\/p>\n\n\n\n
Nopeaa lukijaa saattaa h\u00e4irit\u00e4, ett\u00e4 samasta henkil\u00f6st\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n sek\u00e4 oikeaa nime\u00e4 ett\u00e4 lempinime\u00e4. Juhot, Jussit, Jannet ja Johanit voivat menn\u00e4 sekaisin. Henkil\u00f6it\u00e4 kirjassa on muutoinkin runsaasti. Muutaman kerran esiin tupsahtaa henkil\u00f6, jota lukijan on vaikea sovittaa tarinaan. <\/p>\n\n\n\n
Teoksen repliikit on kirjoitettu Limingan murteella. My\u00f6s kertoja viljelee murresanoja. Ainakin h\u00e4m\u00e4l\u00e4ist\u00e4 lukijaa t\u00e4m\u00e4 aluksi askarruttaa. Mutta eloisiin murresanoihin ei voi olla ihastumatta. Tanssit ovat ryntyt, puimakone on rysky. Hevonen illastetaan, k\u00e4velij\u00e4 menn\u00e4 suopakoittaa, kylv\u00e4j\u00e4 sirauttaa jyv\u00e4t maahan. Naisten puheisiin kyll\u00e4stynyt is\u00e4nt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 akat omiin jappasuihinsa.<\/p>\n\n\n\n
Kieli on todella \u2019mellev\u00e4\u00e4 ja uljakasta\u2019. Ja jos lukija ei tykk\u00e4\u00e4, h\u00e4nen on paras olla \u2019\u00f6l\u00f6vin\u00e4 niin kuin ei mitt\u00e4\u00e4n\u2019.<\/p>\n\n\n\n
Teos p\u00e4\u00e4ttyy juhannukseen 1948. Pihakuusi muistelee Jussin ja Selman el\u00e4m\u00e4nmenoa Lindin pihapiiriss\u00e4. Jussin kuolemasta on t\u00e4yttynyt toinen vuosi, ja Selmakin on juuri j\u00e4tt\u00e4nyt hyv\u00e4stit kotikuusensa linnuille. Toini leikkaa ruusupenkist\u00e4 oksia maljakkoon, keinussa istuu nuori mies tytt\u00f6vauva syliss\u00e4. Tarkka lukija arvaa, ett\u00e4 vauva on nimelt\u00e4\u00e4n Oili.<\/p>\n\n\n\n
Esko Kuusisto<\/p>\n\n\n\n
Sarvip\u00f6lyn salaisuus, Tuulia Heikkil\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n Pirkko Turunen, LUKIJAPALAUTETTA<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n ___________________________________________<\/p>\n\n\n\n Hei Oili!<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kiitos tapaamisesta Jyv\u00e4skyl\u00e4n Kirjamessuilla. Kiitos kirjasta.<\/p>\n\n\n\n Luin kirjasi jo kertaalleen ja luen viel\u00e4 sen uudestaan. Vankkaa teksti\u00e4. Liikut nykyajassa ja menneiss\u00e4 polvissa. Laaja perspektiivi tuo mielenkiintoa ja on tarpeen asioiden ja ihmisten ymm\u00e4rt\u00e4miseksi.<\/p>\n\n\n\n Piti tarkistaa, miten linnunrata-sana selitet\u00e4\u00e4n. Suomalaista mytologiaa siin\u00e4. Kuvaamasi joutsen-lintu symboloi mieless\u00e4ni aina my\u00f6s parisuhdetta – joutsenet ja kurjet muun muassa ovat elinik\u00e4isi\u00e4 kumppaneita. Mutta luonnossa el\u00e4\u00e4 my\u00f6s naaras- ja urospuolisia yksinhuoltajia ja niit\u00e4 kukasta kukkaan hyppij\u00f6it\u00e4. Opin t\u00e4m\u00e4n TV:n luonto-ohjelmista.<\/p>\n\n\n\n Linnunrata kuvaa uuden ihmissuhteen kehityst\u00e4. Heti tutustumisen alussa kirjan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ill\u00e4, Oililla ja Joelilla, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4n vahvoja yhteisi\u00e4 mielenkiinnon kohteita aina rakennusprojekteista syv\u00e4llisten el\u00e4m\u00e4n kysymysten pohtimiseen. Kirjallisuus ja kirjat antaa ik\u00e4\u00e4n kuin raamit kahden ihmisen kohtaamiselle.<\/p>\n\n\n\n Varttuneemmalla i\u00e4ll\u00e4 parisuhteen tarpeet ovat tietenkin erilaiset kuin jos olisi tarve perustaa perhe lapsineen. Mutta odotuksia on puolin ja toisin. Kuvittelisin, ett\u00e4 Oilin ja Joelin suhde jatkuu hyv\u00e4n\u00e4 ja luottavaisena yst\u00e4vyyten\u00e4. Siit\u00e4 osoituksena on romaanin viime sivuilla oleva Joelin pitk\u00e4 viesti. Siin\u00e4 palataan my\u00f6s alkujaan Oilia ja Joelia yhdist\u00e4v\u00e4\u00e4n tekij\u00e4\u00e4n – kirjallisuuden kautta haluun l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tie ihmisen ymm\u00e4rt\u00e4miseen.<\/p>\n\n\n\n Oilin lapsuuden tilanteet kotona ja koulussa palauttavat mieleeni muistoja. Niiss\u00e4 l\u00f6ytyy samaa kuin Oililla. Meid\u00e4n kotina oli maatalo, joten juuret on minullakin maalla. Meill\u00e4 maatalo myytiin, tuli konkurssi, vanhemmat erosivat, oli sairautta monenlaista, lasten kannustus koulutukseen (meit\u00e4 on kolme) oli aika v\u00e4h\u00e4ist\u00e4, mutta k\u00e4vin Joensuun tytt\u00f6lyseon alusta loppuun.<\/p>\n\n\n\n Em\u00e4nn\u00e4n ja is\u00e4nn\u00e4n ty\u00f6t maalaistalossa rytmittyv\u00e4t vuodenaikojen mukaan. Niinp\u00e4 Oilin is\u00e4n p\u00e4\u00e4sy koulun kev\u00e4tjuhliin tai \u00e4itienp\u00e4iville estyy, koska t\u00e4ytyy hoitaa peltoty\u00f6t ja valmistautua kev\u00e4\u00e4n viljelyihin. El\u00e4m\u00e4 maalla on kuitenkin perhekeskeist\u00e4, yhteen hiileen puhaltamista, yritt\u00e4mist\u00e4. Uskonnollisuus ja muut perinteiset arvot tukevat Oilin perhett\u00e4. Lasten kouluttaminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 verrattuna aiempiin sukupolviin ja heid\u00e4n mahdollisuuksiinsa saada koulutusta.<\/p>\n\n\n\n Vahva Tampere-nostalgia nousi kyll\u00e4 pintaan, kun kuvasit kaupunkiaOilin ja Joelin silmin. Se tuli minulle hyvin tutuksi 46 opiskelu- ja ty\u00f6vuoden aikana. Opintolaina oli pelastus – p\u00e4\u00e4sin kuitenkin opiskelemaan – ja kieli\u00e4, ilman sen tarkempaa suunnitelmaa tulevasta ammatista. <\/strong>Tulin Tampereelle opiskelemaan v.1973. Joensuun j\u00e4lkeen kaupunki vaikutti maalaistyt\u00f6st\u00e4 suurkaupungilta.<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kun j\u00e4in el\u00e4kkeelle opettajan ty\u00f6st\u00e4, kuljin bussilla ja jalan ja k\u00e4vin niiss\u00e4 paikoissa, joihin en viel\u00e4 ollut enn\u00e4tt\u00e4nyt menn\u00e4. Olin my\u00f6s Sampolan Tampereen historian luennoilla, joilla k\u00e4siteltiin vuosia 1917\u20131918 (mm. Tuomas Hoppu). Olihan Pohjanmaan ukkini ja my\u00f6s mummini sukulaisia Kangasalan ja Kalevankankaan taisteluissa mukana valkoisten puolella. Historian harrastajana ymm\u00e4rr\u00e4n sek\u00e4 valkoisten ja punaisten taustat, joten syyttely puolin tai toisin ei auta asiaa. Olosuhteet ja maailman tilanne olivat ankeat ja n\u00e4k\u00f6alattomat. Linnunradassakin ihmiset ovat oman elinaikansa kuvia, heihin vaikuttavat heid\u00e4n aikansa historian tapahtumat ja taustat, t\u00e4ss\u00e4 maailmansota, joka oli tuonut is\u00e4n paikkakunnalle ja jonka takia viel\u00e4 50-luvulla oli puutetta.<\/p>\n\n\n\n Sukujen ja esivanhempien taustojen selvittely on ollut my\u00f6s minulle mielt\u00e4 eheytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja ymm\u00e4rryst\u00e4 lis\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4, koska siin\u00e4 voi ynn\u00e4ill\u00e4, miksi vanhemmat tai isovanhemmat toimivat niin kuin toimivat. Seh\u00e4n sinunkin kirjoissa on keskeist\u00e4 ja siksi mielenkiintoista. Ja omalta kohdaltani edesmenneille anteeksiantaminen on helpompaa.<\/p>\n\n\n\n Hauskaa kirjassa muuten oli my\u00f6s Pohjanmaan murre. Niin tutulta kuulostavaa, koska \u00e4itini puhui pohjalaisittain sisartensa kanssa Joensuussa ja omaksui hitaammin savo-karjalaa.<\/p>\n\n\n\n Keskipohjalainen \u00e4itini ei kai koskaan oikein sopeutunut Pohjois-Karjalaan, vaikka siell\u00e4 asui my\u00f6s kaksi muuta sisarta perheineen. \u00c4itini kuoli, kun oli enn\u00e4tt\u00e4nyt olla muutaman vuoden el\u00e4kkeell\u00e4. Is\u00e4n puoleinen mummini oli Etel\u00e4-Pohjanmaalta ja h\u00e4nest\u00e4 on sanottu samaa. H\u00e4nenkin oli vaikeaa sopeutua Karjalaan. Tulo sinne tapahtui mutkan kautta. Is\u00e4n puoleinen ukkini ja etel\u00e4pohjalainen mummini tapasivat Yhdysvalloissa (Minnesota), mutta muuttivat muutaman vuoden j\u00e4lkeen Pohjois-Karjalaan, maatilalle, joka on kotipaikkani. Karjalainen ukkini p\u00e4\u00e4tti lopulta p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 oman k\u00e4den kautta. En tavannut heit\u00e4 koskaan, koska synnyin sen verran my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n. Sen sijaan tapasin himankalaiset isovanhempani useamman kerran.<\/p>\n\n\n\n Kirjaasi lukiessani ymm\u00e4rsin n\u00e4iden tietojen kautta hyvin Oilin is\u00e4\u00e4 Mattia, joka etsi omaa paikkaansa h\u00e4nelle vieraalla paikkakunnalla. My\u00f6s \u00e4iti\u00e4, Toinia, joka joutui luopumaan omista haaveistaan muuttaa siskojensa tavoin kaupunkiin.<\/p>\n\n\n\n Tampere kirjailijoiden kaupunkina ja Joelin kotikaupunkina on yksi yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 OIlin ja Joelin v\u00e4lill\u00e4. Valaisevia ovat my\u00f6s nuo sinun mainitsemasi monet kirjailijoiden ja kirjojen nimet ja pohdiskelut aiheisiin liittyen. Mika Waltarin Suuri illusioni her\u00e4tt\u00e4\u00e4 tunteen nuoren opiskelijatyt\u00f6n mieless\u00e4 siit\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin kaksi aikakautta lomittuisi toisiinsa. H\u00e4n on matkalla Tampereelta Turkuun, kun aseman kaksi junaa l\u00e4htev\u00e4t liikkeelle eri suuntiin. Ihmisyytt\u00e4 – hyv\u00e4\u00e4 ja pahaa ihmisess\u00e4 – joutuu pohtimaan syv\u00e4lt\u00e4 Sofi Oksasen Puhdistus -kirjan my\u00f6t\u00e4. Vierailu my\u00f6hemmin Joelin kanssa Valamon luostarissa muistuttaa rukouksen voimasta ja luonnon suuresta merkityksest\u00e4 ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Arkkimandriitta Kristoforos Stavropoulos muistuttaa siit\u00e4 ja my\u00f6s kirjailija Pentti Saarikoski.<\/p>\n\n\n\n Palatakseni Evaan\/Oiliin ja Joeliin. Hekin ovat jatkoa aiemmille sukupolville lapsineen, ja hekin pyrkiv\u00e4t rakentamaan jotakin kest\u00e4v\u00e4\u00e4. Oma ik\u00e4, oma historia ja moderni aika lataa paineita. Kuinka k\u00e4yk\u00e4\u00e4n heille jatkossa? <\/p>\n\n\n\n Kirjoitin t\u00e4ss\u00e4 omasta suvustani jotakin, ik\u00e4\u00e4n kuin taustaksi omalle lukemiselle, kun pohdiskelin Linnunrata-kirjan ihmisi\u00e4 ja heid\u00e4n aikakauttaan, sek\u00e4 50\u201360-lukua ett\u00e4 2000-luvun alkua.<\/p>\n\n\n\n Minulla ei ole kirjallisuuskriitikon taitoja, mutta minusta kirjoituksesi on maanl\u00e4heist\u00e4 ja sujuvaa. Tekstin lomassa on syv\u00e4llist\u00e4 pohdintaa ihmisen\u00e4 el\u00e4misest\u00e4. Lukemisen arvoinen kirja.<\/p>\n\n\n\n Hyv\u00e4\u00e4 marraskuun loppua!<\/p>\n\n\n\n Terveisin Sinikka Salonen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Matala maa, korkealla taivas. Oili Sainila, 418 s. Seutu Kustannus, Tampere Suo, kuokka ja Limingan Jussi Koskelan Jussin kuokka iskeytyi turpeeseen Urjalassa vuonna 1884. Lindin Jussi alkoi kuokkia suota Limingassa vuonna 1896. J\u00e4lkimm\u00e4inen oli todellinen henkil\u00f6, kirjailija Oili Sainilan isois\u00e4. Sainila kuvaa \u00e4idinpuolen sukunsa vaiheita puolen vuosisadan ajalta. Samalla tulee tutuksi Ketunmaan kyl\u00e4, sen ihmiset … <\/p>\n
Sarvip\u00f6ly\u00e4!<\/p>\n\n\n\n
Tuulia Heikkil\u00e4n lastenkirja Sarvip\u00f6lyn salaisuus alkaa aurinkoisena syksyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lapsille tutussa tilanteessa: opiskellaan lukemista. Tuulikki-opettaja opastaa lapsia, ja tunnelma on l\u00e4mmin. Mukana on uusi koulunk\u00e4ynnin ohjaaja, joka tuntuu eroavan opettajasta jo pukeutumisen perusteella. Kun ilmenee, ettei Rosa-tytt\u00f6nen osaakaan lukea, Tuulikki hieman harmistuu, mutta P\u00e4ivi osoittaa lapselle my\u00f6t\u00e4tuntoa. T\u00e4m\u00e4 tilanne antaa l\u00e4ht\u00f6kohdan tarinalle. Lopuksi Rosa on oppinut lukemaan ja Tuulikki kuuntelemaan mielikuvituksen \u00e4\u00e4nt\u00e4. Mutta ennen sit\u00e4 tarvitaan sarvip\u00f6ly\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tuulikki saa idean hankkia luokkaan pehmoel\u00e4imet, jotka h\u00e4n oli n\u00e4hnyt lelukaupassa ikkunassa. Yksisarviset, nimelt\u00e4\u00e4n Pyry ja Tuisku, valloittavat lapset. He saavat lukea \u201dsarvisille\u201d, ja lukutuntiin tulee uutta hohtoa. \u201dMiksi t\u00e4m\u00e4 ilma tuntuu n\u00e4in kimaltavan?\u201d Tuulikki ihmettelee, mutta P\u00e4ivi tuntuu tiet\u00e4v\u00e4n sarvisten salaisuuden.<\/p>\n\n\n\n
Tarina l\u00e4htee kulkemaan Pyryn ja Tuiskun n\u00e4k\u00f6kulmasta. Kun koulu tyhjenee viikonlopuksi,
pehmoel\u00e4imet l\u00e4htev\u00e4t seikkailemaan siell\u00e4. Koulutalo n\u00e4ytt\u00e4ytyy nyt toisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta kuin normaalina koulup\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Pehmoel\u00e4inten avulla koulun tilat, opettajainhuone, portaikko, liikuntasali ja varastot muuttuvat sadunhohtoisiksi, kun pehmoel\u00e4imet valloittavat paikat. Ja ilmenee, ett\u00e4 P\u00e4ivi puhuu samaa kielt\u00e4 sarvisten kanssa. Kirjan lukijat oppivat, ett\u00e4 koulu ei ole sunnuntainakaan tyhj\u00e4, vaan ahkerat opettajat touhuavat siell\u00e4. Sarviset ovat liikuttavan k\u00f6mpel\u00f6it\u00e4 ja eik\u00e4 oppiminen heilt\u00e4k\u00e4\u00e4n heti suju. Mutta Pyry ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 \u201dkoulu on sit\u00e4 varten, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 opetellaan\u201d. Paljastuu, ett\u00e4 sarviset auttavat lapsia oppimaan p\u00f6ll\u00e4yttelem\u00e4ll\u00e4 sarvistaan taikap\u00f6ly\u00e4, mutta itse\u00e4\u00e4n he eiv\u00e4t sill\u00e4 tavalla voi auttaa. \u201dApua pit\u00e4\u00e4 uskaltaa pyyt\u00e4\u00e4, jos sit\u00e4 tarvii\u201d, Pyry sanoo j\u00e4rkev\u00e4sti. <\/p>\n\n\n\n
Sarvisten seikkailujen avulla k\u00e4yd\u00e4\u00e4n matematiikan tunnilla, ruokailussa ja kotitalousluokassa. My\u00f6s rehtori tulee tutuksi ja – yll\u00e4tt\u00e4en h\u00e4nest\u00e4 paljastuu inhimillinen piirre: makeanhimo. Pehmoel\u00e4inten touhut koulussa rinnastuvat liikuttavasti pienten ekaluokkalaisten koulun aloitukseen, kun kaikki on uutta ja ihmeellist\u00e4. Ja ihmeellist\u00e4 on, kun lopulta oppii lukemaan, my\u00f6s pikku Rosa. Yksisarviset ovat riemuissaan, kun Rosa lukee kokonaisen lauseen tavuttamalla, ja niin on my\u00f6s Tuulikki-opettaja. Mutta niin vain opettajakin oppii: t\u00e4ll\u00e4 kertaa kuulemaan yksisarvisten puhetta. \u201dVain ne, joilla on tarpeeksi hyv\u00e4 mielikuvitus ja lapsen mieli, voivat n\u00e4hd\u00e4 ja kuulla meid\u00e4t el\u00e4vin\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Nils-Peter Anderssonin kuvat ovat kertovat tarinaa lapsille tutulla tyylill\u00e4. Kansikuvassa Pyryn ja Tuiskun hahmot katsovat suurin kirkkain silmin ja sateenkaaren v\u00e4liset sarvet valmiina seikkailuun. Alku- ja loppusivujen upean v\u00e4riset kuvat sijoittavat tapahtumapaikan Lapin komeisiin maisemiin.<\/p>\n\n\n\n