“Yhtäkkiä huomasin osaavani lukea. Minulle tuli hirmuinen lukemisen himo. Halusin aina vaan lukea.” Lukion ensimmäisen äidinkielen kurssin alussa olemme hämmästelleet opiskelijoiden kanssa lukemaan oppimisen ihmettä.
Viime vuosina kuitenkin moni on tullut puhumaan lukemisen vaikeudesta: “Tekstin luku vie liian kauan aikaa. En saa millään luetuksi kokonaista kirjaa. Unohdan heti lukemani. En saa tehtyä mitään muutakaan. Koeviikko pelottaa.”
Repliikeistä näkyy, että lukutaito ohjaa yksilön käyttäytymistä. Toisaalta lukeminen on käyttäytymistä. Äidinkielen oppikirjat puhuvatkin lukemisstrategioista, erilaisista tavoista lähestyä tekstiä. Lukemisprosessi, siihen asennoituminen, lukutavat sekä jossain määrin myös valinnat ovat seurausta siitä, miten meitä on opetettu käyttäytymään.
Lukutaidon arvostuksella on Suomessa vahvat juuret. 1600-luvulla Gezelius-piispat saivat kansan lukemaan niin, että jo 1800-luvulla lukutaitoprosentti oli komea. Kansallinen herääminen siivitti suomenkielisten pyrkimystä päästä sivistyksellisesti tasaveroiseen asemaan ruotsinkielisten kanssa. Koulu- ja kirjastolaitos ja kaikki kansaa sivistävät instituutiot ovat pitäneet koko historiansa ajan huolta opetuksen hyvästä laadusta.
Koulutuksen arvo on yhä kiistämätön. Sen sijaan myytti sataprosenttisesta lukutaidosta kyseenalaistuu helposti, sillä opiskelija on uuden, hämmentävän tilanteen edessä. Nyt puhutaan mediasivistyksestä ja korostetaan lukutaidon vaatimusten moninaisuutta. Opiskelijan pitää kyetä lukemaan verkkotekstejä Internetistä. Hän tarvitsee teknologia- ja medialukutaitoa sekä intertekstuaalista lukutaitoa. Jotta hän menestyisi, hänen pitäisi osata vaihdella lukustrategioitaan.
Opetussuunnitelmat toteavat, että hyvä lukutaito auttaa edistymään yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä. Se antaa mahdollisuuden kontrolloida yhteiskunnan toimia ja osallistua päätöksentekoon. Viisas lukija kykenee päättelemään, erittelemään, arvioimaan. Hän luo yhteyksiä asioiden välille ja suhteuttaa ne luontevasti omiin kannanottoihinsa; samalla hän rakentaa ajatteluaan vuorovaikutuksessa lukemansa kanssa.
Tavoitteisiin sopivat menetelmät ja välineet ovat oppimisen edellytys. Tarvitaan sähköisiä medioita mutta erityisesti kauno- ja tietokirjallisuutta, sanoma- ja aikakauslehtiä. Aineistojen helppo saatavuus on opetusjärjestelyjen kannalta välttämätöntä. Asianmukaiset koulukirjastot ovatkin nyky-yhteiskunnan sivistyksen mitta.
Lukemisessa on kyse kielen ja ajattelun kehittämisestä. Oppimisen ihme toistuu aina, kun opiskelija lukemansa perusteella oivaltaa jotain uutta tai laatii sisällöltään, kieleltään ja rakenteeltaan uudenlaisen tekstin.
Oili Sainila, teksti julkaistu Aamulehdessä maaliskuussa 2001